Lunta tulvillaan.. on tykkilumilatu

Tänään meidän perhe teki päivän treenit yhdessä sulassa sovussa. Taisi molemmille osua hyvä päivä, sää oli suosioillinen ja evästäkin riitti...

Tänään meidän perhe teki päivän treenit yhdessä sulassa sovussa. Taisi molemmille osua hyvä päivä, sää oli suosioillinen ja evästäkin riitti, niin että kotiovelle asti tultiin hymyillen yhtä matkaa... Mutta ihan vakavissaan; on tosi hienoa, että treenikaveri löytyy näin läheltä. Kun toista motivoi se, että pysyisi vaimonsa perässä  ja samaan aikaan vaimo pyrkii tekemään tästä mahdollisimman hankalaa, niin riittää molemmille tavoitteita.

Tämän päivän ohjelmassa oli maastopyöräretki Lempäälään ja onnistuneen reittivalinnan ansiosta taidettiin kerätä lenkillä kaikki mäet ja nyppylät, joita Pirkkala-Lempäällä väliltä löytyy. Mukaan mahtui sopivassa suhteessa vähän haastavampaa polkuakin. Ja tarkoitan nyt semmoista tyttö-haastavaa, että voi huudahtaa "iiiih, mä en uskalla", laittaa silmät kiinni ja toivoa, että pyörä menee vauhdilla hankalan paikan yli.

Hämmästynyt maastopyöräilijä törmäsi valkoiseen aineeseen


Lempäälässä törmäsimme yllättäen johonkin valkoiseen aineeseen, joka lähemmällä tarkastelulla osottautui tykkilumihiihtolatu-viritelmäksi. Väkeä ladulla oli kuin sen erään tamperelaisen jääkiekkojoukkueen maalilla ja huvittuneena siinä evästauon ajan seurasimme menoa. Pitihän sitä päästä kuittaamaan, että maastopyörällä saa kyllä ajaa ihan ilmaiseksi ja vielä pidempää reittiäkin. Ei vaan, oikeasti olen kateellinen niille, jotka osaavat hiihtää. Ja vielä kateellisempi niille, jotka osaavat voidella suksia.


Kauhee kuhina ladulla

Loppupäivä sujuukin sitten syödessä, treenikamppeita pestessä, remonttihommissa (miksi tätä on jatkunut viimeiset puoli vuotta?), lasagnen teossa, taas syödessä ja ihan vaan elbaillessa. Sunnuntait on melkoisen mukavia päiviä.

Ja ei ole kissakuvia tänään. Neiti kaivautui jo aamulla piiloon sukkahyllyn perimmäisen nurkkaan, joten ei parane häiritä.

You Might Also Like

0 kommenttia