No kerro nyt, miksi sen laji on triathlon

Jatkan vielä tämmöisellä miten tähän on tultu tarinalla. Toivottavasti ei tule yhtä montaa jatko-osaa kun Poliisiopisto-elokuville. Vii...

Jatkan vielä tämmöisellä miten tähän on tultu tarinalla. Toivottavasti ei tule yhtä montaa jatko-osaa kun Poliisiopisto-elokuville.

Viimeksi jäimme siis siihen, kuinka maratonin juostuani meni lipsauttamaan jotakin täyden matkan triathlonin menemisestä. Silloin käsitykseni koko lajista oli vielä hyvin rajallinen. Hämärästi saatoin olla kuullut teräsmiehistä ja Pauli Kiurusta, mutta en varmasti ollut kuullutkaan Joroisista tai Konasta. Kerran tuo aviomies houkutteli Nokialle katsomaan kisaa, mutta lähinnä ihmettelin koko touhua, kun äijät siellä vetää räkä rinnuksilla ja haisee pahalle. Ja kyttäsin kelloa, kun mun piti ehtiä spinningiin.

Mutta siis haaste oli heitetty ja olihan se alettava treenaan. Ajattelin varmuuden vuoksi tehdä paljon kaikkia lajeja. Ja niissä jumpissakin piti edelleen käydä. Uimahalliin uskaltuiduin ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen. Ja kouluaikoina olin yleensä keplotellut luvan korvata uinnin jollain kuivemmalla lajilla. Välikommenttina tähän: lapset, opetelkaa uimaan, vaikkei se nyt tuntuisi tärkeältä, 3-kymppisinä kuitenkin sitten tajuatte haluavanne triathlonisteiksi. Vanhemmat: pakottaa lapsenne uintiopetukseen, koska 3-kymppisinä ne kuitenkin tajuavat haluavansa triathlonisteiksi. 

Kuva ekalta Ironman-reissulta.

Uiden etenin ihan kohtuullisesti kun heilutin käsiä vuoronperään ja pärskin mahdollisimman paljon. Itse asiassa olen edelleen osittain sillä kannalla, että uinti sujuu parhaiten juuri tuolla tavalla, vaikeaksi se menee silloinkun aletaan hifistellä tekniikalla. Uinnissa avuksi tuli muuan Kai Söderdahl, joka sittemmin on onnistunut muovaamaan musta ihan salonkikelpoisen triathlonistin.

Ensimmäinen varsinainen triathlon-kilpailu oli Triathlonteam226:n harjoituskilpailu Nokialla. Se karmea jännitys, jotka vallitsivat kisapaikalle ajaessa on jäänyt niin lähtemättömästi mieleen, että muistan vieläkin, mikä kappale soi matkalla autossa. Tavaraa oli vaihtopaikalla mukana enemmän kun kaksilapsisella perheellä viikon Kanarian reissulla. Itse kisa sujui kohtuullisen vähällä sähläyksellä ja taitaa edelleen olla kärjessä parhaimpien maalintulofiiliksien osalta. Nuo huippufiilikset, aito innostus ja uuden oppiminen sävyttivätkin koko tuota kesää. Kaiken kruunasi puolimatkan kisa kesän lopulla. Kisaa varten maantiekiirutiin oli hankittu aerotanko ja totta kai ajoin vasta kisassa ensimmäisen pidemmän lenkin tuossa asennossa. No tietäähän sen, mitä siitä seurasi: kamalat krampit T2:ssa ja puujaloilla konkattu puolimaraton. Mutta hitsi että olin taas ylpeä. Kun jotenkin vuosien ajan oli ajatellut olevansa surkea kaikessa urheilussa, niin tuollainen suoritus tuntui melkoisen käsittämättömältä. 

Seuraavalla kaudella oltiin jo tosissaan; valmentaja astui mukaan kuvioihin (hillitsemään innostusta ja treenimääriä), huomasin treenaavaani itseäni huomattavasti kovakuntoisemmassa seurassa, välineet kallistuivat ja polkupyörä alkoi seurata mukaan ulkomaanmatkoille. Kului muutama kausi ammattivalmennuksessa ja ensimmäisen täyden matkana menin reilu kolme vuotta sitten Couer D'Alenessa Idahossa. Ja onneksi jokainen kisa tämän jälkeen on ollut helpompi. Alta löytyy videotodistetta siitä, ettei lopussa enää niin kovin kivaa. Tästä huolimatta samaan hulluuten piti vielä lähteä uudelleen kerran jos toisenkin. Paljon on takana hienoja kisoja upeissa paikoissa. 


video



Mitä mä tällä hetkellä tavoittelen. Tavoittelen sitä itselleni täydellistä kisaa. Sitä pöljää päivää, kun kaikki osuu kohdalleen, kun ei tunne väsyneiden jalkojen iskua asfalttiin, kun ei huomaa hengästymistä tai väsymistä, kun kaikki treenituntien aikana kerääntynyt työ tiivistyy päättäväisyydeksi, tahdoksi ja kestävyydeksi. Se on aiva sama, missä se kisa käydään, ketä on vastassa tai monesko olen maalissa, mutta mä tiedän, kun mun kisani osuu kohdalle. Kuulostakoon nyt sitten vaikka vähän hölmöltä, kliseiseltä tai utopistiselta, mutta noiden fiilisten metsästys mua vie eteenpäin käsiveto, watti ja kilometri kerrallaan.

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Hyvä teksti jälleen ja toi video niin hauska! Ossi ihan fiiliksissä siellä. Kuten vieläkin ☺ Tsemppiä tulevaan kauteen!

    VastaaPoista