Aika paljon Ridgeä ja Brookea

Perjantai-iltana pitkästä aikaa ripsaria silmiin ja jotain ei-urheilullista päälle. Tosin aamutreenissä lässähtäneen tukan vetäisin tylysti...

Perjantai-iltana pitkästä aikaa ripsaria silmiin ja jotain ei-urheilullista päälle. Tosin aamutreenissä lässähtäneen tukan vetäisin tylysti vaan ponnarille föönaamisen ja puunaamisen sijaan. Ei nyt mennä liiallisuuksiin sentään. Keskusta kutsui ja lasi kuohuvaa. Samalla katkesi tipaton tammikuu, joka ei koskaan alkanutkaan.

Ei niin tipaton tammikuu.


Takana on tiukahko treenijakso. Turha kertailla ja vertailla tunteja, mielestäni on ylipäätään tyhmää, että oletusarvoisesti on hienoa treenata paljon ja suurilla tuntimäärillä pitää mässäillä. Miksei voi kehua, että treenasinpa just sopivan määrän, semmoisen millä mun kunto kehittyy. Sen voin sanoa, että taisi viralliset liikuntasuositukset kuukauden osalta täyttä mun kohdalla about yhdessä viikossa. Taannoin luin jostain, että päivässä olisi hyvä liikkua saman verran, kun mitä katsoo telkkaria. Mutta mitä jos ei jaksa katsoa niin paljon telkkaria? Meinaan, että Master Chef ja Top Chef yhteensäkin kestää vaan sen reilut pari tuntia. Olen nyt yrittänyt sitten seurata Kauniita ja Rohkeita, tulee edes se puoli tuntia lisää päivään. Aika hyvin olen jo perillä Ridgen ja Brooken kuulumisista.


Suuresta treenimäärästä huolimatta olo on ollut jotenkin poikkeuksellisen pirteä koko ajan. Tuntuu, että aikaa ja energiaa on jäänyt sekä työntekoon että opiskeluun ja oon ollut melkoisen luovalla ja innostuneella päällä. Ilmeisesti on ruokahuolto ja lääkitys kohdillaan. 

Ja hassu pikku huomio. Yöllä salaa myhäilin tyytyväisenä, kun oikean pottuvarpaan kynttä sellai kivasti kuumotti ja jomotti. Jaa miksikö? No koska siitä tietää, että nyt on juoksumäärät kohdillaan. Kynsi kun ottaa itseensä aina, kun sitä on hakattu lenkkarinkärkeen riittävän monta kilometriä. 

Vielä pari viikkoa täällä jääkarhujen keskellä ja sitten kutsuu Oo-Las Palmas. Toivottavasti siellä ei lenkin jälkeen pyörä näytä näin lumiselta.

Kuorrutettu menopeli.


Loppukevennyksenä kuva kissakahvila Purnauskiksesta. Jos kaipaa karvaista kahvitteluseuraa, niin sinne vaan.

Kahvia ja karvoja.



You Might Also Like

0 kommenttia