Elämäni polkupyörät

Mitä ihminen tekee kahdeksalla polkupyörällä. Niin-i, sitä minäkin vähän mietin, kun aiemmin viikolla hain kotiin polkupyöräperheemme uusim...

Mitä ihminen tekee kahdeksalla polkupyörällä. Niin-i, sitä minäkin vähän mietin, kun aiemmin viikolla hain kotiin polkupyöräperheemme uusimman jäsenen Signaturelta. Mutta oikeesti, kyllä tälle uusimalle oli selkeä tarve. :-) Ajattelin, että voisi olla hauska esitellä nämä kaikki 8 menopeliä, eli olkaa hyvät - elämäni polkupyörät.


Nishiki. Mun eka oikea pyörä. Tähän asti olin ajanut serkun lainapyörällä. Huomatkaa erityisesti naisten runko, mummosatula ja soittokello. Riemastuin tuosta soittokellosta tänään kuvaillessani niin paljon, että harkitsen sen siirtämistä kisapyörääni. Vähänkö siistiä olis kisassa kilkutella ohitustilanteessa... Muistan senkin, että eka "pitkä" lenkki tällä suuntautui Tampereen Siivikkalaan. Ja tällä on muuten poljettu myös 180km matka kotiseuduilta Heinolasta Tampereelle. Että ei se ole välineistä kiinni.

Kona 1.  Satula o tässä aivan karmea. Paskin satula ikinä. Tälläkin on poljettu legendaarin 180km Heinolasta Tampereelle. Ja vielä keskellä yötä. Ihan totta, se oli hieno keikka. Kangasalla meinasin ajaa pimeässä kissan päälle. 




Kona 2. Kauppapyörä. Paskin pyörä mitä mulla on ollut. Oikeesti. Tästä ei oo mitään kerrottavaa.







Scott maastopyörä. Ajelin pitkään miehen about 20 vee vanhalla Park Pre -maasturilla, joka on ehkä paras maasturi ikinä, mutta jossain vaiheessa siinä ei toiminut enää kun kaks vaihdetta ja kaikki se huoltaminen ja osien vaihtaminen alkoi rasittaa. Mutta nyttemmin on kätevää, että Scottissa on pysyvästi nastat ja Park Pressä ei, niin meitsinpä ei tartte puljata renkaanvaihdon kanssa. Scottin satula ei ansaitse kiitosta. Tahtoo sanoa, että pitkillä lenkeillä rupee ne kuoppasimmat kohdat vähän tuntumaan.. kröhöm.. no, kyllä te tiedätte missä.

Cervelo S1. Tästä kaikki alkoi. Mun eka oikea "kilpailupyörä". Uskollinen kumppani, jonka kanssa on koettu osa triathlonuran parhaimmista hetkistä. Toimii edelleen 5 vuoden jälkeen moitteettomasti. Tästä voisin jopa olla valmis luopumaan, jos on halukkaita ostajia.



Cervelo P3. Toinen pyöristä, joka on nähnyt niitä parhaimpia triathlonhetkiä. Pyörän tärkeydestä kertoo jotain se, ettei sillä juuri koskaan ole ajettu sadekelillä. Nyttemmin enimmäkseen miehen käytössä. Huolestuneena katselen, kuinka raukka on jäänyt ilman pesua viime aikoina.


Cervelo P5. "The beast." Näin naisena en kauheesti jaksa innostua pyörä-hifistelystä, mutta hallelujaa, että voi olla hyvä pyörä. Oli rakkautta ensi polkaisulla. Kulkee kun juna kiskoilla ja ajoasento tuntuu täydelliseltä. Tällä ei vaan voi ajaa hiljaa



Specialized Venge. Tämä on siis se uusin tulokas ja yhteistä matkaa on takana sen verta vähän, etten vielä osaa juuri kommentoida. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa ja ihan selkeesti siis tarvitsin uuden maantiepyörän. Perustelin hankitaa myös sillä, että yhtä hyvin olisin voinut törsätä vaikkapa uuteen käsilaukkuun. 




Ja huom! Kaikki pyörät on lukkojen takana ja kotivakuutus on kunnossa.

You Might Also Like

0 kommenttia