Salikissa

Pärskähtääkö lukijoilla juomat näppikselle jos kerron, että aikoinaan harkitsin melko tosissani kisaavani Bodyfitneksessä. Jaa mitä, eikö m...

Pärskähtääkö lukijoilla juomat näppikselle jos kerron, että aikoinaan harkitsin melko tosissani kisaavani Bodyfitneksessä. Jaa mitä, eikö mun narukäsiä katsomalla tätä uskoisi. Oottakaas vaan, joku kerta kesken kisojen vedän kisa-asun alta esille glitteribikinit ja otan etuposen. Nykyään kun kaikki on #fitness ja salilla käyminen tarkoittaa lähes automaattimsesti vähintään bikinifitneksen harrastamista, on koko laji on mielestäni kärsinyt melkoisen inflaation. Mutta tästä asiasta paasaaminen jätettäköön toiseen postaukseen. Tahdoin vain sanoa, että kuntosali on aina ollut lähellä sydäntä ja tuon fitness-innostuksen ansiosta supersetit, pudotussarjat ja negatiiviset toistot tuttuja. Penkistä nousee oma paino ja jalkaprässistä 6-7 kertaa se. Voidaan tietenkin spekuloida, olenko oikeasti yhtään voimakas vai ainoastaan suhteellisen kevyt.

Tässä nykyisessä lajissa väittisin, että voimatreenit on tärkeimpien treenien joukossa. Paikkansa näillä on patsi siinä voiman kasvattamisessa myös vammojen ehkäisyssä; eipähän enää kiusaa polvet tai lonkat juostessa. Ja siitä vahvan keskivartalon tärkeydestä olen kai höpissyt aiemminkin. Tosin olen jostain joskus lukenut, ettei vatsalihaksia kannattaisi treenata, koska niillä ei kuitenkaan voi lyödä ketään. 

Silloin aikoinaan treenasin vähintään 4-jakoisella ohjelmalla, oli siis jalkapäivää, käsipäivää ja varmaan varpaanojentajapäivääkin. Paljon myös kaikenlaista vitkutusta ja eristäviä liikkeitä. Nykyään voimatreenejä on viikossa noin kaksi ja kaikki isoimmat lihasryhmät tehdään kerralla. Ja aikaa treeniin taitaa mennä vähemmän, kun noissa erikoistreeneissä aikoinaan. Tosin en mä silloinkaan mitään Cosmpolitania muista lueskelleeni, nykyään vaan tempo on niin kova, ettei salille tarvi jäädä notkumaan. Ja monet liikkeistä on niitä hyviä perusliikkeitä, jotka rasittaa usemapaa lihasryhmää.

Sylikissa, ei salikissa.

Punttitreenin ajoittaminen on tietenkin suuremmilla treenimäärillä vähän haasteellista; jo valmiiksi väsyneet lihakset ei tykkää ottaa voimatreeniä vastaan ja taas toisaalta punttitreenien jälkeiset päivät eivät suoranaisesti houkuttele esim. tekemään juoksuvetoja. Yleensä puntin seurauksena ei ole mitään "ei edes pöntölle pysty istumaan" -kipua, mutta sen verran kankeutta kuitenkin, että aina telkkarituolista noustessa pitää vähän murahtaa. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja punttitreeni on vakiinnuttanut paikkansa ennen ja jälkeen viikonlopun. 

Jos voimatreenit ovat tärkeimpiä treeniä, ovat ne myös inhottavimpia ja vaativat eniten keskittymistä ja henkistä venymistä. Harva asia meinaan aiheuttaa niin äärimmäistä tuskaa kun viimeiset toistot reidenojennuslaitteessa. Kyyneleet nousee silmiin, aamupuurot pyrkii kurkkuun ja lopulta reisistä katoaa tunto. Ja viimeisen toiston jälkeen pitää tehdä vielä ainakin yksi. Ja jos tuo ylimääräinen toisto ei meinaa maistua, kannattaa ajatella sitä kilpakumppania, joka ihan varmasti tekee aina yhden enemmän. 

Voimatreeniähän voi tehdä kuntosalin ulkopuolellakin niinko lajivoima tyyliin. Esimerkiksi eilen kipitin valmentajan perässä Pyynikin harjulla ylämäkijuoksun muodossa. Toimii sekin.


Sit pumppaa lisää kunnes *** itket. Huomatkaa, ettei alla oleva video sovi herkille katsojille. Sisältää hävyttömiä kuvia ja hävytöntä kielenkäyttöä.


You Might Also Like

0 kommenttia