Sormen varassa

Tapahtui viime lauantaina Teiskon Kämmenniemessä. Allekirjoittanut veti talven tähän asti komeimmat pannut jäisellä mökkitiellä. Jalat läht...

Tapahtui viime lauantaina Teiskon Kämmenniemessä. Allekirjoittanut veti talven tähän asti komeimmat pannut jäisellä mökkitiellä. Jalat lähti alta, mitään ei ollut tehtävissä ja tyttö meni mukkelis makkelis. Onhan sitä kaaduttu ennekin ja ensituntuma maanpinnalla oli, ettei tainnut pahemmin sattua. Oikean käden pikkusormessa kyllä tärähti ikävästi, mutten heti kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, kun piti äkkiä nousta (kiukustuneena) ylös. Hetken siinä tunnustelin sormen jomotusta, mutta ajattelin sen menevän ohi, jos jätän koko asian huomiotta. Sisällä mökissä piti sitten viimein varovasti kurkistaa hanskan sisään, ja siinähän se sojotti; pikkusormi somasti 90 asteen kulmassa sivulle. Tämä oli sellainen hetki, että kuva ois ollut kiva, mutta eipä tullut ensimmäisenä mieleen. Miehelle siinä sitten rauhallisesti ilmoitin, että nyt on lienee syytä kärrätä rouva päivystykseen. Teiskon perukoilta ei noin vaan singahdeta sivistyksen pariin ja pitkähkön automatkan aikana oli aikaa pohtia kaikkea synkkää. Silmissä vilahti jo peruuntuneet uintitreenit ja kovasti pohdin, että teen sitten vaikka vaan potkutreenejä ja vasemman käden uintia. Listasin mielessäni myös kaikkea sitä, mitä saan varmasti tehdä, vaikka sormi pistetäisiinkin isompaan pakettiin. Pyörää vannoin ajavani vaikka sitten selkä pystyssä. Että tuollaiset on prioriteetit tällä hetkellä, en juurikan miettinyt sitä, kuinka väitöskirjan naputtaminen onnistuu sormi paketissa.

Viimein päästiin Pirkkalan terveysasemalle ja nopeasti lääkärin puheille. Lääkäri käänteli kättä ja sanoi, että sormi on vedettävä paikoilleen. Kysyin sattuuko se. Sattuu kuulemma. Kysyin saanko kiroilla. Sain luvan. Valmistauduin henkisesti aivan megalomaaniseen kipuun, mutta pah, yks pieni nykäisy ja taas oli kaikki jäsenet oikeilla paikoillaan. Särky ja jomotuskin helpottivat samantein. Sormi lastotettiin ja paketoitiin. Loppu viikonloppu menikin sitten enimmäkseen yksikätisenä. Maanantaina kuvaukseen ja selvisi, ettei murtumia onneksi ollut. Sormi on vielä arka ja kaikenlainen puristaminen sekä tökkiminen vihloo, mutta enköhän mä henkiin jää. 

Ja tiedetään, ettei kyse ollut suuren suuresta vammasta, mutta olihan tuossa ainekset isompaan harmiin. Tällä viikolla on taas muistanut kiittää onneaan siitä, että on saanut treenata vähillä vammoilla. Muutenkin treeneissä on ollut positiivinen vire. Pyörää on poljettu kaikissa muodoissaan niin paljon, että tuntuu, että reidet räjähtää. Tuloksellisesti paras on kuitenkin ollut yllättäen juoksutreeni.

Kipeä sormi antaa muuten hyvän (teko)syyn olla tekemättä ei-niin-mieluisia kotihommia. Muistelen lääkärin hyvinkin selvästi kieltäneen mm. perunoiden kuorimisen, lakanoiden viikkaamisen ja kissan hiekkalaatikon siivouksen. Kauheen harmi.


Kuva ei liity aiheesen juuri mitenkään, mutta huomasin, että sormi paketissa on yllättävän vaikea solmia kengän nauhoja.

Kenkien solmiminen on ilmeisen hauskaa.

You Might Also Like

0 kommenttia