Juokse, ui, pyöräile, juokse

Eilinen päivä oli täynnä kaikenlaista tekemistä, joten ajattelin kirjoittaa tämmöisen "päivä mun matkassa" jutun. Herään yh...

Eilinen päivä oli täynnä kaikenlaista tekemistä, joten ajattelin kirjoittaa tämmöisen "päivä mun matkassa" jutun.

  • Herään yhdessä päivänvalon kanssa, koska olen illalla simahtanut käytännössä pikkulasten nukkumaanmenoaikaan.

  • Lähden aamulenkille rantakadulle tarkistamaan, ettei kukaan baarissa notkujista ole väsähtänyt kesken kotimatkan.

  • Keitän kahvit ja laitan aamupalaa. Sämpylää, kreikkalaista jugurttia ja oreo-keksejä. Katson Suomen sääennusteet ja fiilistelen nettikameroista räntäisiä kuvia. Ihan vaan siksi, etten myöhemmin päivällä ihan niin paljon kiroilisi vastatuuleen ajamista.

  • Vastaan muutamaan sähköpostiin ja ylipäätään viivyttelen, koska uintitreeni ei tyypilliseen tapaansa huvita. Lopulta kiskon kuitenkin märkäpuvun niskaan. Onneksi uimaan pääsee "omalta" biitsiltä, niin siirtymiseen ei mene turhia aikoija.

  • Mahaa kourii pelkästään ajatus veteen menosta, oloa ei helpota edellisenä iltana lukemani juttu siitä, kuinka hai on syönyt joltain sukeltajalta jalan. Pakotan itseni veteen ja alan lätkytellä. En saa mitään otetta veteen, enkä huomattavia eroja vauhtien välille. Ketuttaa.
Näkyykö haita?

  • Palaan kämpille kuivattelemaan. Vedän banaanin naamariin ja keräilen kamoja kasaan. Suunnitelmana on ajaa autolla hieman kauemmas tekemään juoksutreeni, koska olen bongannut rantatien läheisyydessä soratien, jonka haluan käydä tsekkaamassa.
  • Pääseen pelipaikalle ja edessä on useampi kilometri mäkijuoksua. Soratie on tähän nappivalinta, mäet ja upottava hiekka pitävät huolen, että töitä joutuu tekemään. Lisäksi jalat saavat lepoa ainaisesta asfaltin iskutuksesta. Treeni alkaa sopivasti 3km yhtämittaisella nousulla rannasta ylöspäin. Vähän niinkun Pyynikin nousu*6. Doupattuna. Täyteen vastatuuleen. Tuntuu, etten etene yhtään ja oma matelu alkaa melkein naurattaa.
  • Juoksutreeni on suoritettu ja keskivauhdin vilkaisu yllättää positiivisesti. Kaivan pyöräkamat autosta ja hyppään satulaan. Ohjelmassa on vielä vähän PK1-pyörittelyä. PK1 on kuitenkin mielenkiintoinen toteutettava Lanzarotella, koska joudun vastatuuleen paikoitellen tuuppaamaan lähemmäs 200 wattia, että ylipäätän etenen.
  • Reittivalinta meni perseelleen. Käytännössä ajan 1h20 min täyteen vastaiseen tai sivuvastaiseen, sitten helpottaa 10 minuutiksi ja lopuksi ajan taas 10min vastaiseen. Fiilikset muutuu synkiksi, eikä ajatus Suomen räntäsateestakaan jaksa lohduttaa. Tiedän, että treenistä tuli väistämättä kovempi kun piti.
  • Ajelen kämpille ja fiilikset paranee hieman auringon paistaessa. Vedän pastasalaattia ja hedelmiä naamaan. Sen jälkeen heittäydyn hetkeksi parvekkeella vegetatiiviseen tilaan. Huomaan, että joudun oikeasti hetken miettimään, mikä viikonpäivä tänään on.
Häikäseeks?

  • Lopulta reipastun ja alan lukea seminaariartikkelia. 
  • Laitan pesukoneen pyörimään. Olen vähän nirso sen suhteen, kuinka monta kertaa samoja treenikuteita voi käyttää, joten pyykkiä on pestävä jo tässä vaiheessa leiriä.
  • Lähden kauppaan hakemaan jugurttia ja hihkun ilosta, kun kilon laatikko mansikoita irtoaa 3e hintaan.
  • Palaan kämpille ja syön välipalaa. Pähkinöitä, riisikakkuja ja peanut butteria. 
  • Juttelen facetimessä isännän ja kissan kanssa.
  • Venyttelen.
  • Syön iltapalaa. Sekalainen setti mm. lohta, porkkanoita, melonia ja rahkaa. Ja suklaata.
  • Katson Master Chefin ipadilta ja simahdan pian sen jälkeen.

You Might Also Like

0 kommenttia