A woman can never have too many sneakers

Posti-Pate kiikutti kotiin taas pari uutta jäsentä lenkkariperheeseen ja vieläpä sopivan keväisissä väreissä. Lenkkarit on sellainen, joiss...

Posti-Pate kiikutti kotiin taas pari uutta jäsentä lenkkariperheeseen ja vieläpä sopivan keväisissä väreissä. Lenkkarit on sellainen, joissa ei pihistellä, vaan niille tulee aika nopeasti eläkepäätös, kun osoittaa väsymisen merkkejä. Saavat kuitenkin viettää rauhassa vanhuuspäiviään mökkikenkinä.

Aikoinaan, kun vasta aloittelin juoksemaan, oli muotia, että jaloissa piti olla joku -naatio. Supinaatio, pronaatio tai vähintään intonaatio. Ja lenkkareissa piti näiden perusteella olla tukea vähän siellä täällä. Nyttemmin tämän aikaiset lenkkarit tuntuvat lähinnä ilmatyynyaluksilta jalkojen alla. En ole asiantuntija, mutta väitän, että liialla jalkojen tukemisella saadaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Ennemmin panostaisin oikeaan juoksutekniikkaan ja lihaskuntoon. Ainakin näin kohtuu kevytrakenteisena juoksijana olen kokenut mahdollisimman neutraalit ja kevyet kengät parhaiksi vaihtoehdoiksi. 

Uudet perheenjäsenet.
Aikoinaan olin vannoutunut Asics-tyttö, nyttemmin olen siirtynyt Saucony-leiriin. Tämän kertaisen paketin herkku on nuo uudet Type A6 kisakengät. Painoa vaivaiset n. 130g/kenkä ja niillä kyllä lentää. Tämän hetken polttavin kysymys on, uskallanko laittaa nämä vauhtihirmut tulevassa kisassa jalkaan maratonille. Koska vauhdin kääntöpuolena tulee kyllä menetys mukavuudessa. Lähinnä iskukestävyys mietityttää. Puolimaratoni näillä menee hienosti, mutta 42km on vähän siinä ja tuossa. Tuo kun on sellainen asia, jota ei valitettavasti pääse etukäteen testaamaan. Kenkien kuvauksissa tosin sanottiin, että ei yli 2.45 maratoonareille. En tiedä oliko tämä lupaus vai uhkaus.


Rankinta on tavallisten nauhojen vaihto pikanauhoihin. Me triathlonistit kun ollaan niin laiskaa porukkaa, ettei  jakseta solmia nauhoja

You Might Also Like

0 kommenttia