Entä jos..

Entä jos aina on vastatuuli. Entä jos triathlon ei olekaan enää maailman hienoin laji. Entä jos ei haluakaan kuluttaa kaikkia keväisiä ...

  • Entä jos aina on vastatuuli.
  • Entä jos triathlon ei olekaan enää maailman hienoin laji.
  • Entä jos ei haluakaan kuluttaa kaikkia keväisiä viikonloppuja pitkällä pyörälenkeillä.
  • Entä jos ei jaksa lukea enää yhtään muiden päivityksiä onnistuneista treeneistä ja ennätysajoista.
  • Entä jos omat vauhdit ei kisassa riitäkään.
  • Entä jos ei jaksa sitä, että poskilla on aina hikeä, energiageeliä, räkää tai kyyneleitä.
  • Entä jos ei halua, että tukka on aina pyöräilykypärän lyttäämä tai haisee kloorille.
  • Entä jos kaikki nallekarkit on syöty jo kisakauden alussa.
Jos väsyttää...


Tuollaisia ajatuksia hiipi mieleen näihin samoihin aikoihin viime vuonna. Takana oli kova kausi; 3 täyttä matkaa 5 kk sisällä ja kaksi näistä oli vielä niitä rankimpia mahdollisia kisoja. Talven ja alkukevään treenit sujui silti hyvin ja intoa riitti. Väsymys hiipi kuitenkin salakavalasti ja viimeinen niitti oli Suomen kylmä kevät ja räntäsateessa tehdyt treenit. Kroppa oli silloin päätä fiksumpi ja kehitti sitkeän flunssan juuri ennen kauden avauskisaa Lanzarotella. Sairastelen todella harvoin, joten flunssa taisi olla kropan viimeinen keino lyödä jarrut päälle.


Nyt vuotta toivottavasti viisaampana olen ollut herkempi haistelemaan ja maistelemaan omia fiiliksiä. Normaalia päivien vaihtelua ja kiukustuspuuskia lukuunottamatta kaikki näyttäisi hyvältä. Kisakauden avaus lymyää vain reilun kuukauden päässä.

... pitää levätä.

You Might Also Like

0 kommenttia