Mun ei täydy, vaan mä saan

Elämme jännittäviä aikoja. Kotiuduin Lanzarotelta pitkän perjantain iltana ja siitä lähtien olen viettänyt pyhiä hipi hiljaa kuulostellen, ...

Elämme jännittäviä aikoja. Kotiuduin Lanzarotelta pitkän perjantain iltana ja siitä lähtien olen viettänyt pyhiä hipi hiljaa kuulostellen, kuuluisiko kropasta superkompensaation tasaista hurinaa. Suuremmitta vaikeuksitta olen nukkunut 12 tunnin yöunia, katsonut lähes saman verran Seinfeldin jaksoja sekä halaillut Ben&Jerry's jäätelöpurkkia. Lepääminen on ollut kohtuulisen helppoa, sillä muistan kuinka viime vuonna olin juurikin näinä samoina aikoina "elämäni kunnossa", kunnes en enää ollutkaan. Liika intoilu leirin jälkeen yhdistettynä kylmiin ilmoihin ja yhä useampi treeni alkoi olla EMNS-tasoa (EMNS = Ei Mennyt Niinkun Strömsössä).

Vielä fiiliksiä Lanzarotelta.



Loppuleiri sujui hyvissä fiiliksissä ja vielä viimeinenkin 160km pyörälenkki oli enimmäkseen nautintoa, vaikka jalkalihakset olivatkin jo ottaneet äkkilähdön kotiin lepäämään. Ja toisaalta, miksei tästä tekemisestä nauttisi. Vaikka yleensä olen allerginen kaikenmaailman "ylitä itsesi", "olet vahvempi kuin luulet" yms. tsemppi-hömpötyksille, mielessä pyöri leirin ajan Elastisen tämän kappaleen sanat: "Mun ei täydy, vaan mä saan". Nii-i, vapaaehtoistahan tämä on ja etuoikeus saada tehdä sellaista, josta nauttii täydellä sydämellä. Lisäksi olen tehnyt tätä hommaa enemmän tai vähemmän tosissaan jo lähes viiden vuoden ajan, joten en odotakaan, että jokainen kovempi treeni tai kisasuoritus olisi mikään itsensä ylittämisen, sisukkuuden osoittamisen tai olalle taputtelun paikka.

Osaa se Pyhäjärvikin olla ihan hieno.

You Might Also Like

0 kommenttia