Kisakatsomossa ja salilla tärisemässä

Otsikossa mainittu kisakatsomo ei viittaa siihen, että tällä hetkellä on ilmeisesti käynnissä jonkin asteiset kiekkokisat, sillä meillä nii...

Otsikossa mainittu kisakatsomo ei viittaa siihen, että tällä hetkellä on ilmeisesti käynnissä jonkin asteiset kiekkokisat, sillä meillä niitä seuraa ainoastaan isäntä ja kissa. Minä puolestaan sain viikonloppuna vaihteeksi olla katsomon puolella, kun suhasin pitkin harjua seuraamassa Pyynikki-juoksua. Kärjellä on niin kova vauhti, että jopa pyöräillen perässä pysyminen oli vaikeaa. Oli hurjan hienon näköistä  juoksua sekä miesten että naisten kärjessä, haikeana katselin ja ajattelin, että olisi makeeta olla noin jäätävän hyvä jossakin lajissa. Olin niin tohkeissani, että meinasin muutamassa kohtaa löytää itseni ja pyöräni vastaantulevan auton tuulilasista.

Kärki meni jo.

Ennen kisaa ehdin istuskella tovin Ratinan rannassa aamuauringossa. Tajusin siinä samalla, että oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta, kun oikeasti maltoin vaan olla ja tuijottaa eteeni, eli kirjaimellisesti maltoin pysähtyä hetkeksi. Viereisellä penkillä istui vanhempi rouvas-henkilö pikkuisen koiransa kanssa. Haukulla taisi olla koiranvuosissa ikää yhtä paljon kun omistajalla. Siinä ne istuivat pitkän tovin ja ihmettelivät maailmanmenoa naisen jutellessa välillä hiljaa koiralle. Itsellekin tuli fiilis, että taas hetkeksi sain kiinni siitä, mistä tässä elämänmenossa on kyse. Ehkä sain jopa vähän lievitystä silloin tällöin päätään nostavaan kisahermostukseen. 

Kympin kisassa juokoon ken ehtii.

Mutta jatketaan vähemmän syvällisemmissä merkeissä. Tänään tapahtui pari hassua juttua. Ensinnäkin uimahallin pukkarissa mummoihminen tuli kyselemään, olinko mahdollisesti kilpauimari, kun uin niin kovaa vauhtia. Vähän siinä kakeltelin ja totesin vaatimattomasti olevani vaan triathlonisti, mutta kiitin kohteliaisuudesta… Helppohan sitä on olla "nopea uimari", kun vierailee hallissa siihen aikaan, että siellä on ainoastaan vesijuoksijoita ja sammakkoa uivia eläkeläisiä. Tosin ne on niin sitkeitä tapauksia, että pelkään jatkuvasti jonkun niistä innostuvan vetelemään 1.30 satasia suihkumyssy viuhuen.


Toinen hauska juttu sattui salilla, kun bongasin sieltä nurkasta semmoisen ison mikä-lienee vibraattorin. No niin, ja älkää nyt taas ajatelko kaksimielisesti. Tarkoitin semmoista VibroGymiä, joka siis värisee ja pärisee ja ilmeisesti tekee kaikkea hyvää lihaksille. Ajattelin että näin kisojen lähestyessä on otettava kaikki sallitut keinot käyttöön, joten kokeillaan nyt tätäkin. Asetin hertzit suurimmalle mahdolliselle, tyyliin go big or go home ja painoin starttia. Ja voi herra mun jee, mikä tärinä alkoi. Multa meinas lähteä ponnari päästä ja paikat hampaista. Keskenkään en voinut tietenkään hypätä pois, koska silloin muut salilla kävijät olisivat saaneet vihiä siitä, etten tiennyt mitä laitteella kuuluu tehdä. Kärsin kunnialla loppuun saakka ja pois kävellessä olo oli kuin vappu olis jatkunut viimeset kolme päivää. Mutta ehkä mun lihakset on nyt sitten tosi vetreet.

You Might Also Like

0 kommenttia