Ostetaan etureidet

Ostetaan uudet etureidet, annetaan vaihdossa vanhat, paljon käytetyt, toimimattomat, mutta mukavan muodokkaat. Näin ajattelin eilisessä pyö...

Ostetaan uudet etureidet, annetaan vaihdossa vanhat, paljon käytetyt, toimimattomat, mutta mukavan muodokkaat. Näin ajattelin eilisessä pyörätreenissä, kun etureidet olivat heti ensimmäisellä polkaisulla aivan totaalisen kuolleet. Muistelen, että viimeksi pyöräjalat ovat olleet näin pahasti kateissa 2 vuotta sitten helmikuussa Lanzaroten treenileirillä (ja silloin ohjelmassa oli tietenkin 180km lenkki). Muistan tämän siksi, että mulle näin huonot päivät ovat todella harvinaisia. Teki mieli parkua, kiukutella sekä kiroilla ja lopettaa treeni siihen paikkaan, mutta onneksi sain niin kovakuntoista vetoapua, että sain kuitenkin jonkinlaiset treenin tehtyä. Koska aina täytyy vähän selitellä, niin olen löytänyt tälle reisien yhteistyökyvyttömyydelle seuraavat syyt:
  • Ennen pyörätreeniä uitu 2km melko kylmässä vedessä veti lihakset kohmeloon. Uinti sentään kulki, joten jotain hyvääkin tässä konkursissa.
  • Maanantai-iltana tehty kovahko puntti reilun viikon tauon jälkeen veti lihassäikeet sykkyrälle. Puntin ei pitänyt olla mikään tiukka, mutta mun mielestä salille ei mennä tekemään mitään kevyttä heiluttelua; se on vähän sama kun menis Alepubiin ja tilaisi lärvilautasen sijaan kahvia.
  • Tiistai-iltana tehdyt 100m ratavedot. Kaikki n.16-17s aikaan, tahtoo sanoa 2.50min/km vauhtia, mikä on tämmöiselle kestävyysnylkylle oudokseltaan jo aika kovaa. Hurja ajatus, että maailman huiput juoksee kokonaisen maratonin lähelle tuota vauhtia.. Ratajuoksun päälle ohjelmassa oli tiukempaa settiä myöskin pyörällä, joka ei varsinaisesti edistänyt palautumista.



Hyviä syitä siis löytyy ja kovin murheissani en jaksanut asiasta olla. Pyörätreenin päälle tehty 10km juoksu kulki ok vauhtia ja ehdin sopivasti vielä kympin uutisille kotiin. Oli vähän pitkä päivä, kun aamukuudesta saakka oli jotain touhunnut. Tänään aamulla huonosti nukutun yön jälkeen vielä puolimaratonin verran maastojuoksua. Nyt voikin sitten vetäistä pipon päähän, kalsarit jalkaan ja mennä shamppanjapullo kädessä laiturin nokkaan juhannusta vastaanottamaan.

Kuva menneeltä kesältä.

Todellisuus tällä hetkellä.

You Might Also Like

0 kommenttia