Tuulta ja futistreenejä

Koko viikon tuulisena jatkunut sää pistää miettimään, olenko mahdollisesti joskus jossain suututtanut jonkun tuulen jumalan, koska tuuli tu...

Koko viikon tuulisena jatkunut sää pistää miettimään, olenko mahdollisesti joskus jossain suututtanut jonkun tuulen jumalan, koska tuuli tuntuu järjestelmällisesti seuraavan mua. Tästä saatiin viikolla oikein todistusaineistoa, kun tuulitutka piirsi hurjan hyppäyksen Näsijärven tuulikäyrään juurikin sille ajankohdalle, kun meikäläinen oleili sielläpäin olevalla kesämökillä. Spooky... Ulkona tapahtuvaan urheilutoimintaan tuuli tuo pientä lisähaastetta, tosin Suomessa se näkyy lähinnä ylimääräisenä kiroiluna, täällä ei sentään tuuli koskaan ylly niin kovaksi, että esimerkiksi pyörällä alkaisi sivutuulessa pelottaa. Lähinnä tuuli siis ärsyttää, mutta on ne vastatuuli-ajotaidot kehittyneet, sillä vauhti ja rasitus näyttäisi nykyään pysyvän siinä kohtuullisena ja taidan valittaa asiasta lähinnä muodon vuoksi.

Välillä pitää pysähtyä haistelemaan kukkia.

Pyörätreeniin on taas ehkä löytynyt kunnon tuntuma, siitä todisteena yksin rennosti ajettu 100km aikaan n. 2h55min. Enimmäkseen peruspyörittelyä, vasta lopussa viimenen 20km vähän tiukempaa ajoa. Eikä muuten ollut mikään tyyni päivä tuokaan. Pyöräillessä vaan on kovin helppoa sortua haaveilemaan, runttaamaan liian isolla vaihteella ja ylipäätään toivomaan, että pyörä rullaisi itsekseen aerodynamiikan avustuksella. Maisemalenkit on sitten asia erikseen, mutta kyllä ihan perusajossakin pitää keskittyä jatkuvasti tehokkaaseen pyörittämiseen, jos haluaa pitää vauhdin kohtuullisena. Tekniikkalaji siis tämäkin.

Tekniikkalajeista puheen ollen, uintitekniikka tuntuu salakavalasti ottaneen harppauksen taaksepäin ja nimettönä pysyttelevän lähteen mukaan meno muistuttaa lähinnä aalloilla kelluvaa kananmunaa. Myönnettäköön, että tekniikkaharjoitukset ja keskittyminen ovat viime aikoina jääneet vähemmälle. Mieli tekee purnata; enks mä voi vaan uida. No, ehkä se syytä nöyrtyä, suunnattava katse visusti kohti altaan pohjaa ja lähdettävä metsästämään kadonnutta korkeaa kyynärpäätä ja muita hienouksia. Maauimalassakin ehdin poiketa, ei ollut näillä keleillä vielä ruuhkaa ja koko allas oli omassa käytössä. Avoveteen ei ole vielä hinkua, avantouintia tuli harrastettua tarpeeksi jo talvella.

Privaatti allas.


Lajikirjoon tuli tänään vaihtelua, kun pääsin futisharkkoihin mukaan. Kannattaa pistää tämmöinen pallonpelkääjä ensimmäisenä tietenkin maalivahdiksi. Ja sehän on selvää, että nämä muutamiin liikeratoihin jumiutuneet lihakset ja nivelet on ihmeissään kaikenlaisesta sinkoilusta, sivuttaisliikkeistä sekä sähäköistä suunnanmuutoksista, joten lähellä oli, etten onnistunut jo polveani telomaan. 

Futistreenit.

You Might Also Like

0 kommenttia