Ironman Frankfurt - matka alkaa

Sunnuntaina kisattiin Ironman-matkan Euroopan mestaruudesta Frankfurtista. Frankfurtin kisaa pidetään yhtenä niistä "once in a lifetim...

Sunnuntaina kisattiin Ironman-matkan Euroopan mestaruudesta Frankfurtista. Frankfurtin kisaa pidetään yhtenä niistä "once in a lifetime" -kisoista, joka jokaisen itseään kunnioittavan teräsmenijän pitäisi kokea. Tapahtuma tarjoaisi lupausten mukaan nopean reitin, huikeaa tunnelmaa ja tuhansittain kannustajia reitin varrella, kuten Tour de Francella konsanaan. 

Lanzarote-gaten jälkeen oli selvää, että jos kisaamaan vielä lähdetään, hommaan täytyi löytää joku täysin fressi lähestymistapa. Suomessa vähitellen kesäisiksi muuttuneet harjoitusolosuhteet ja onnistuneet treenit palauttivat vähitellen mielekkyyden ja hauskuuden tekemiseen. Asiaa sen enempää juuri miettimättä aloin vähitellen ajautua kohti Frankfurtin starttiviivaa. Kisan houkuttavuutta lisäsivät mainoslauseiden mukaan nopea reitti, jonka puitteissa voisi mahdollisesti pitkästä aikaa lähteä hakemaan vähän nopeampia osuusaikoja.

Hyvissä fiiliksissä päivää ennen lähtöä.

Suurin huolenaihe ennen kisaa oli se, kuinka pitkälle rouvan kasetti tällä kertaa kestää, että pääseekö se starttiviivallle ollenkaan, joten mitään muita semmoisia pikkujuttuja, kuten kisapäivän säätä en edes muistanut murehtia. Vasta viikkoa ennen satuin vilkaisemaan ennustetta, joka taisi vielä silloin luvata inhimillisiä, 30 asteen nurkilla olevia lukemia. Ajattelin, että ok, kuumahko keli, mutta vielä siedettävä. Olihan sitä kisattu Hawaillakin vastaavissa celciuksissa. Päivä päivältä esiin alkoi tulla lisää fear factoreita. Euroopassa jättihelteet! 35 astetta! 38 astetta! Mahdollinen märkäpukukielto!… Mitä h*elvettiä - märkäpukukielto, ajattelin tuossa vaiheessa. Ikinä ei ollut tullut mieleenkään tuollainen mahdollisuus. Asian lähempi tarkastelu osotti huolen aiheelliseksi. Uinti tapahtuisi pienessä järvessä, joka todellakin saattaisi lämmetä hyvinkin nopeasti helteisinä päivinä yli sallitun rajan (24,5°). Yllättävää kyllä, loppuviimeeksi pääsin asian kanssa joten kuten sinuiksi, vaikka keskimäärin märkäpuku on mulle avovesiuinnissa melkein yhtä rakas, kun se kulunut riepu Tenavien Epulle. Ja ehdinpähän Suomessakin uida huikeat 2 kilometriä ilman märkkäriä, kun mökkijärven lämpötila nousi hetkeksi 20 asteen tuntumaan. Märkäpuku lähti kuitenkin matkaan mukaan, mutta olin jo alistunut kohtalooni ja pidin hyvinkin todennäköisenä, että sitä ei juuri pyörälaukun uumenista tarvisi esille ottaa.

Pelipaikoille Frankfurtiin matkustettiin vasta perjantaina aamulla, kun kisa oli sunnuntaina. Kokeiltiin vähän uudenlaista lähestymistapaa, jossa saan mahdollisimman pitkään lievittää kisajännitystä makamaalla kotisohvalla kissa kainalossa. Ratkaisu taisi olla oikea, sillä pahin kiukuttelu, epämääräinen sinkoilu ja häröily jäi tällä kertaa suhteelisen vähäiseksi ja lähtöpäivänä Helsinki-Vantaalle raahasi pyörälaukkua tyttö, joka ekaa kertaa ikinä taisi jo vähän innoissaan odottaa starttikanuunan paukahdusta.


To be continued... 

Frankfurteri.

You Might Also Like

0 kommenttia