Jäitä housuihin

Vaihtoehtoinen otsikko oli "tulta munille", mutten keksinyt miten se olisi liittynyt tekstiin millään muotoa. Jäitä housuihin -ot...

Vaihtoehtoinen otsikko oli "tulta munille", mutten keksinyt miten se olisi liittynyt tekstiin millään muotoa. Jäitä housuihin -otsikko muistuttaa Frankfurtin helteestä ja kertoo toisaalta tämän hetken fiiliksistä. Vaikka palautuminen on hyvässä vaiheessa, malttia tarvitaan silti vielä. Muutamia hyviä treenejä oon jo päässyt tekemään ja fiilis on 80-90% normaalista, kun kisasta on kulunut 1,5 viikkoa. Puuttuvia prosentteja olisi voinut kiriä, jos olisi menneinä päivinä muistanut syödä tarpeeksi. Jotenkin ruokahalu on mulla aina treenittöminä päivinä kadoksissa ja kun oli kaikkea muuta säätöä, niin ruokakupilla käynti unohtui. Pitäisi ottaa enemmän mallia meidän kissa Katti Matikaisesta, jonka huippukunnon salaisuus on riittävä lepo ja ruoka, höystettynä hyvin satunnaisilla juoksuspurteilla (nekin lähinnä sinne kupin suuntaan).

Lomareissulla Näsinkalliolla.

Kisareissulta kun kotiuduttiin, niin toteutin sen, mistä haaveilin monesti maratonin aikana. Hyppäsin keskellä yötä, kylmästä kaatosateesta huolimatta 15 asteiseen Pyhäjärveen. Ihan parasta! Franfurtin kisa ei kaiketi loppu viimeksi saanut suurempia vahinkoja aikaiseksi, vaikka maalissa väsymys olikin omaa luokkaaansa. Maltilliset vauhdit ja alhaiset sykkeet tarkottivat, että kyseessä oli lähinnä yksi uuvuttavan pitkä päivä. Poikkeuksellisesti nukuin jo kisan jälkeisenä yönä todella sikeästi, vaikka yleensä kisan jälkeinen yö on todellinen liskojen yö, kun elimistö käy niin kovin kierroksilla. Tietenkään tarkoitus ei ole nyt hölmöillä tai olettaa olevansa jo täydessä iskussa, mutta 7 ironmanin kokemuksella osaan jo vertailailla ja analysoida kisan jälkeisiä tuntemuksia. Tietenkin voi olla, että viikon päästä tulen kirjoittelemaan viiveellä iskeneestä totaalijumista.

Teisko Championship


Sen verta oli täynnä pyhää uhoa heti kotiin paluun jälkeen, että melkein olin viivalla lauantaina järjestetyssä Teisko triathlonissa. Onneksi lähipiiri puhui järkeä päähän ja seurasin taistelua Teiskon mestaruudesta katsomosta käsin. Ja olihan muuten huippuhyvä tunnelma ja esimerkilliset järjestelyt kisassa. Tuollaiset rennot kyläkisat on parhaita ja samaan riviin mahtuu useamman tonnin tt-mankeleita ja muutaman satasen kauppapyöriä. Olis muuten oikein kääntää asetelmat ja antaa huippumenijöillekin kauppapyörät alle. Parasta kisassa oli nähdä tavallisten kuntoilijoiden rentoa otetta ja onnistumisen iloa. Tämmöisiä tapahtumia tarvitaan ehdottomasti, välillä voi mennä huumorimielellä, myöskin ne kaikista kovimmat kisaajat.

Kaitsu-Koutsi pistelee menemään.

You Might Also Like

0 kommenttia