Kukkia Championship

Tänä viikonloppuna kaikki varteenotettavat triathlonistit ovat Joroisilla ja kaikki varteenotettavat bilettäjät ovat Tammerfesteillä. Koska...

Tänä viikonloppuna kaikki varteenotettavat triathlonistit ovat Joroisilla ja kaikki varteenotettavat bilettäjät ovat Tammerfesteillä. Koska mä en lukeudu oikein kumpaankaan porukkaan, pakkasin kimpusni ja kampsuni aikaisin lauantaiaamuna ja suuntasin Luopioisiin Kukkia-Triathloniin. Olen ollut tapahtumassa pari kertaa aiemminkin ja tätä ei voi kun kehua. Kyläkisa parhaimmillaan. Fiilis on loistava, järjestelyt toimii moitteettomasti, huoltopisteillä on tarjolla marjamehua ja juontajalla riittää hyviä juttuja sekä huumoria. Vaihtoalue on kompakti, romppeensa saa järjestellä miten haluaa, eikä autolta ole kovin pitkää matkaa viedä varusteita. Niin, ja hinta on naurettavan edullinen. Vaikka Frankfurtin kilpailusta oli vasta vajaat pari viikkoa aikaa, halusin ehdottomasti lähteä Kukkiaan ja suunnitelma oli mennä vähän fiilistellen ja oloa tunnustellen. 

Olin tosiaan ollut Kukkiassa vuosina 2010 ja 2012, joten oli mielenkiintoista nähdä, pärjäisinkö entisaikojen minälleni. Vuoden 2010-minän uskoin päihittäväni, mutta sillä raukalla olikin vaan kauppapyörä ajokkina. Mutta v. 2012-minä oli vetänyt tuolla melkoisen kovan ajan, joten pelkäsin, että tässä taistossa voisi tulla turpaan. Tosin 2012 apuna oli aika-ajopyörä (nyt maantiepyörällä liikenteessä), paljon tuttuja treenikavereita kirittämässä ja taisin vetää niin kovaa, kun mimmistä vaan lähti.

Kukkiassa paistaa aina.

Aamu oli huikean upea kesäaamu ja ehdin rauhassa venytellä laiturilla pitkät tovit. Tavoistani poiketen tein myös lähes 10 minuutin uintiverran. Uinnissa uskalsin lähteä eturivistä ja tietenkin paukusta heti irti. Vedin ekalle poijulle niin sanotusti "all out" ja säikähdin tosissani, kun olin siellä kärjessä rinta rinnan parin muun uimarin kanssa. Sekosin sen verran, että jäin siihen taistelemaan happojeni kanssa ja joukko uimareita pyyhkäisi ohi. Kärki pysyi koko ajan näköpiirissä, mutta rakoa en saanut enää kurottua umpeen. Kuitenkin ennennäkemätön tilanne, että olin sentään jonkinlaisella näköetäisyydellä etujoukosta. Uintimatka Kukkiassa on 600m.

Vaihto meni sujuvasti, en sählännyt mitään. Selvästi siis alan päästä jyvälle tästä triathlon-touhusta. Pyöräreitti on 52km pituinen, mäkistä maalaismaisemaa ja mukana n. 12km sorapätkää. Siksi siis maantie-sutkuttaja, koska se on tuollaisessa Paris-Roubaix -tyylisessä ajossa ketterämpi. Pyörässä vire oli loistava ja hymyilytti, kun oli niin kivaa. Pidin sykkeet about täydenmatkan lukemissa. Pyöräosuus hujahti ohitse nopsaan.

Kisa-alue on sopivan kompakti.

Tokassa vaihdossa jatkoin edelleen järjestelmällisellä linjalla ja näköjään olen oppinut kohtuu käteväksi vaihtajaksi. Paljastettakoon vielä, että v. 2010 lähdin juoksuosuudelle tyylikkäästi kypärä päässä. Sattuuhan sitä…

Juoksulla on mittaa 13km (oma mittari sanoi 13,5km - ylimatka, totesi triathlonisti) ja myös se kulkee ärsyttävän mäkisen mutta komean maalaismaiseman läpi. Pidin vauhdin reippaana, mutta rentona alusta loppuun, ylämäissä tietenkin joutui tekemään enemmän töitä. Ohitin muutaman äijän alkumatkasta, mutta aika yksikseni sain muutoin hölkötellä. Vikalla huoltopisteellä sedät kehui tohkeissaan, kuinka olin koko kilpailussa neljäntenä (naisten sarjaa johdin alusta loppuun). Hyvillä mielin siis maaliin ja heti oli lehdistö kimpussa. Tuli aika "bad ass" -fiilis, kun kaikki pitivät suoritusta niin kovana. Taas yksi piste kyläkisoille: niihin on helppo mennä pätemään. ;-)


Niin ja tuli se v. 2012 aikakin murskattua.

Luopiolaista huumoria.

You Might Also Like

0 kommenttia