Juoksu

Juoksu on aikas kivaa. Vaikka vielä reilut 10 vuotta sitten vannoin ikuisesti vihaavani sitä. Mutta jostain se ajatus sitten lähti. Ylpeys ...

Juoksu on aikas kivaa. Vaikka vielä reilut 10 vuotta sitten vannoin ikuisesti vihaavani sitä. Mutta jostain se ajatus sitten lähti. Ylpeys oli valtava, kun jaksoin ensimmäisen kerran juosta yhtämittaa Pyynikinharjun purtsin (n. 2,5km). Suurin hyppäys tapahtui, kun ostin sykemittarin ja tajusin, että pitää malttaa juosta riittävän hiljaa. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että välillä pitää muistaa juosta riittävän hiljaa, voidakseen joskus juosta riittävän kovaa. 

Nykyään on hienoa, kun monipuolisen lihaskuntoharjoittelun ansiosta paikat tuntuu kestävän suuriakin juoksumääriä. Tämän hetkinen ennätys on 100km viikossa ja kun joskus tulee sopiva hetki, tuo ennätys on ehdottomasti rikottava.

Jaksaa, jaksaa.

Lisäksi juoksu on kivaa, koska:

  • Se ei vaadi paljon välineitä. Paitsi ehkä 20 paria lenkkareita. Mutta vanhoja juoksulenkkareita voi käyttää puutarhahommissa. Onko muka esim. pyöräilykypärällä samanlaista hyötykäyttöä? Toisaalta siitä sais ehkä hyvän kukkaruukun...
  • Juoksu on yksinkertaista. Paitsi sitten kun tarvii Garminista seurata kaikenmaailman keskivauhteja, askelfrekvenssiä, lämpölaajenemista ja avaruuspölyn aiheuttamaa kitkaa.
  • Juoksu on monipuolista. On ratajuoksua, mäkijuoksua, maastojuoksua, yöjuoksua jne.
  • Juoksukilpailuihin on helppo lähteä, eikä mukaan tarvitse paljon varusteita (vrt. triathlon-kisa) eikä juoksukisat yleensä kestä koko päivää (vrt. pidemmät triathlon-kisat).
  • Juoksu ei vie paljon aikaa. Jos juoksen esim. 70km viikossa, se vie max. 7 tuntia aikaa. Sehän on käytännössä lepoviikko silloin.



Parasta juoksu on kuitenkin ilman mitään mittareita sykysyisessä metsässä hirvikärpästen surinassa. Silloin ei vauhdilla, ajalla tai sykkeillä ei ole mitään väliä. Pääasia, että sauna on lämmin, kun tulee kotiin.

Kohta maalissa.

You Might Also Like

0 kommenttia