(Onko) elämää ilman triathlonia

Kun off-seasonia on nyt takana reilut 2 viikkoa, voin todeta, että elämään jää ilman triathlonia yllättävän paljon aikaa. Teknisestihän olen...

Kun off-seasonia on nyt takana reilut 2 viikkoa, voin todeta, että elämään jää ilman triathlonia yllättävän paljon aikaa. Teknisestihän olen siis palautellut Köpiksen kisasta, mutta on päiviin jotain pikku kuntoiluakin jo mahtunut. Innostuin valtavasti punttitreenistä, tosin vasta yläkroppa on ollut rankaisun kohteena, jalat olen jättänyt suosiolla vielä rauhaan. Salitreeni on maistunut nyt useamman kerran viikossa ja on se kuulkaas hienoa, kun rauta kolisee, mankku pölisee ja äijähiki haisee. Punttien nosteluun on nyt ollut niin kova into, että tällä viikolla kaivan vetoremmit vanhan salikassin pohjalta ja lähden yrittämään uutta maasteveto-enkkaa. 


Puntit.

Lihakset myös tuntuisi ottavan treeniä todella hyvin vastaan, joten sillä rintamalla ei juuri väsymys vaivaa. Muiden lajien kanssa onkin sitten ollut vähän niin ja näin. Juoksua on tullut ohjelmaan huomaamatta paljonkin, kun olen juossut välillä lähemmäs, välillä kauemmas salille. Viime viikolla uin puolivanhingossa 3 kertaa, mutta pyörällä ajo ei kyllä maistuis millään. Olen mankeloinut muutaman pidemmän lenkin lähinnä tottumuksesta ja aikaa tappaakseni. Koska mitä ihmettä ihmiset tekevät viikonloppuaamuisin, jolleivät käy pitkällä pyörälenkillä. Ehkä tarttis hankkia krapula…

Ajankäytöllisesti on aina yhtä hämmästyttävää, mitä kaikkea sitä ehtiikään tehdä, kun treenaamiseen ja oheistoimintaan ei menee aikaa 20+ tuntia viikossa. Mun loppumaton energiani on väsyttänyt tuota toista puoliskoa sen verta, että on se jo useamman kerran tiuskaissut, jotta alkaisin nyt jo treenaamaan kunnolla.  Eilen se pisti mut soutamaan hikipäässä ja kädet rakkuloilla useamman kilometrin verran. Kohde oli niinkin romanttinen kuin saari, jonka nimi on Pikku-Pasko. Mutta eukonväsytys taktiikka toimi; oli kohtuullisen hiljaista tyttöä loppupäivän.


Näkymät Pikku-Paskolta

Vaikka treenikaudella ne todella väsyneet päivät ovatkin vähemmistössä, niin kaikenlaisia huomioita sitä kuitenkin on tullut tehtyä, nyt kun kisa- ja treeniväsymys on kropasta alkanut poistua. Olo on jotenkin ”raikkaampi” ja innostuneempi, ehkä kirkkaampi olisi hyvä sana kuvaamaan fiilistä. Rappusissa ei jalkoja ala hapottaa, pidempiä aikoja seistessä ei tee mieli istumaan, ajatustyötä vaativiin juttuihin on helpompi keskittyä ja aamuisin herää sen verta pirteänä, että on keittiössä jo ennen kissaa. 


Lake Näsi
Viikon lopulla on tieossa urheiluun liittyvä reissu, jonne ei pitkästä aikaa tarvitse ottaa pyörää mukaan.

You Might Also Like

0 kommenttia