Pussikeittomutsi ja perunamuussijauhefaija

Urheiluun liittymättömiä ajatuksia vaihteeksi. Pakko vähän avautua, kun on viime aikoina ihmetyttänyt nuo kaikki kummalliset asiat, joita k...

Urheiluun liittymättömiä ajatuksia vaihteeksi. Pakko vähän avautua, kun on viime aikoina ihmetyttänyt nuo kaikki kummalliset asiat, joita kaupoissa ruokana myydään. Tässä taannoin pärskäytin vastajauhetuista pavuista keitetyn gurmee-kahvini tietokoneen näytölle, kun luin reseptin nopealle nakkikastikkeelle. Resepti kuului näin: osta purkki valmista ruskeaa kastiketta ja pilko joukkoon nakkeja. Voi tätä kulinaristisen kekseliäisyyden ilotulitusta. Tässä "reseptissä" kiteytyy se, mikä mun mielestä suomalaisten syömisessä on eniten pielessä. Että nykyäänkö ruskeaa kastiketta myydään jo valmiiksi tölkissä, ennenhän sitä sai ainoastaan jauheena ja innokkaan kotikokin tehtäväksi jäi sentään veden lisääminen.  Kuinka matalalle rima on ruoanlaiton suhteen meillä oikeen jo laskettu?

Mä olen kaiketi jonkin sortin pirkko keittiössä, eli ruoanlaitto on mulle se toinen tärkeä harrastus ja jos sormet ei haise kloorille, niin ne tod.näk. haisee valkosipulille. Mahdollisimman paljon pitää tehdä itse ja kaikkea uutta ja mielellään hankalaa pitää kokeilla. Niinkun esimerkiksi karjanpiirakoilta, tuorepastaa ja kebab-lihaa. Se mikä surettaa, on kuinka paljon kaupoissa todellakin myydään valmiiksi tehtyä sitä, tätä ja tuota. Ja kuinka esimerkiksi marinoimaton liha on vähemmistössä oranssinkeltaisuutta kirkuvien valmismarinadivakuumien joukossa. Jos menee vaikkapa Espanjassa ruokakauppaan, hyllystä ei tasan löydy mitään valmiiksi maustettua lihaa, mutta sen sijaan tiskin José the Teurastaja kyllä leikkaa sulle justiin semmosen slicen kuvetta kun haluat.

Kale on meillä vakiovieras.

Toinen juttu on nämä valmiiksi tehdyt mitkä tahansa; puurot, perunat, paisetut jauhelihat ja tietenkin erilaiset  pussijauhe-mafian aikaansaannokset. Kuinka paljon yhteistä oikeasti on esikuvansa kanssa keitolla tai perunamuussilla, joka on tehty valkoisesta jauhosta "lisää vain vesi" -periaatteella. 

En tarkoita, etteikö ruoanlaitossa saisi oikoa tai että kaikki pitäisi tehdä itse ja että jokaisen suomalaisen pitäisi nyt mennä etsimään sisäistä Hans Välimäkeään, mutta pysähtyykö ihmiset funtsimaan, kuinka vähän vaivaa joidenkin asioiden itse alusta loppuun asti tekeminen vaatii? Esim. marinadikastikkeen tai tacomausteseoksen ainekset löytyy aika varmasti jo valmiina kotikaapista ja niistä voi mixata justiinsa oman makuisen seoksen. Itse tehdyt lohkoperunat ei käytännössä vaadi kun veitsen, öljyä ja vähän mausteita. Ja jos laiskottaa, niin ne perunat voi vaan puolittaa ja jättää kuoretkin päälle.

Mulle yksi oivallus viime aikoina on ollut oman myslin tekeminen. Melkein hävettää, ettei sitä ole tullut aikaisemmin keksittyä. Tooodella vähällä vaivalla saa vähempisokerista ja koostumukseltaan justiin oman suun mukaista sekoitusta, eli eipähän tarvitse nillittää pähkinöiden vähyydestä tai rusinoiden ylivoimasta. 

Mainittakoon nyt lopuksi vielä, että sinällään tämä nakkikastikeasia koskettaa mua vain sijaiskärsijänä, koska minähän en nakkeja syö. Mutta mun syömiset ja syömättömyys ovat niin pitkä tarina, että jääköön se toiseen kertaan.

Pakkasmarja.

You Might Also Like

0 kommenttia