Kanarian pormestari soitti

Tässä vaiheessa vuotta voi jo varmaan miettiä, mitä kaikkea sitä keksisi ensi kaudelle. Itse asiassa suunnittelu olisi joltain osin pitän...

Tässä vaiheessa vuotta voi jo varmaan miettiä, mitä kaikkea sitä keksisi ensi kaudelle.
Itse asiassa suunnittelu olisi joltain osin pitänyt tehdä jo menneenä kesänä, koska ainakin suosituimmat Ironman-sarjan kilpailut myytiin loppuun nopeammin kuin Cheekin konsertti. Pohdiskelin tässä, että mikä olis hyvä teema urheiluvuodelle 2016 ja nopealla matikalla silloin olisi mahdollista saada täyteen pyöreät 10 onnellisesti maaliin asti suoritettua täydenmatkan kisaa. Se on jo aika paljon tytölle, joka ei aikoinaan jaksanut edes juosta 10:tä kilometriä. Toisaalta se on myös semmoinen määrä, että tuolloin saatan jo olla se tyyppi, joka ”on mennyt yhden Ironmanin liikaa” (*käsite on aviomiehen lanseeraama, katso selitys postauksen lopusta). 

Mutta täyteen kymppiin pääsy vaatisi siis kaksi onnistunutta kisaa. Tarvittavan palautumisen huomioon ottaen toinen näistä täytyisi sijoittua keväälle ja toinen loppukesään / syksyyn. Kevät on ajankohdallisesti haastava jo pelkästään siitä syystä, että täällä rakkaassa kotimaassa kevätsää on keskimäärin luokkaa polje-perse-jäässä-räntäsateessa. Hyvällä onnella ehtii siis tehdä ehkä muutaman kunnollisen pyörätreenin sulalla maantiellä, ennen kilpailua. Siksi matkani käy jälleen kerran kohti Kanariaa. Tarkoitus on näillä näkymin ehtiä saarille 3-4 kertaa. Sieltä jo Kanarian pormestari soittelikin, että koskas tulen taas syömään kaikki saarten mansikat ja ostamaan huoltoasemat tyhjiksi valkosuklaa Lion-patukoista. Työ- ja opiskelukuviot onnistuu edelleen mallikkaasti myös etänä, niin mikseikös tuota mahdollisuutta hyödyntäisi. Eikä urheilu ole ainoa syy paeta Suomen talvea, kyllä tässä eläkeiän lähestyessä kotona on useampaan otteeseen noussut puheeksi osa-aikainen espanjalaistuminen ainakin kylmimpien kuukausien ajaksi.

Elbailua viime vuodelta.

Kevätkisassa on myös se ongelma, että kauden ensimmäinen startti on aina yhtä hankala. Sama kaava tuntuu toistuvan vuodesta toiseen, eli treenit kulkee leireillä huipusti ja kunto nousee kohisten, mutta sitten muutamat viikot ennen kisaa iskee epämääräiset hermoilukohtaukset, jotka aiheuttavat selittämätöntä panikointia ja pillitystä. Loppukesää kohden mentäessä homma helpottuu huomattavasti. Tästä johtuen yksi leireistä on ajoitettu niin, että siellä ehtii vetää yhden lyhyemmän kisan ikään kuin aperatiivina ennen ekaa varsinaista starttia.

Näiden suunnitelmien antamalla energialla toivottavasti jaksaa rutistaa, kun kohta taas saa lenkeillä taistella vaakatasossa satavaa räntää vastaan.



*) Tyyppi, joka on mennyt yhden Ironmanin liikaa = Mies tai nainen, joka ei ole osannut lopettaa triathlonia ajoissa. Lasittunut katse, poissaolevan oloinen, hintelä olemus. Pyörii kisapaikolla virttyneissä tamineissa ja puhelee hiljaa itsekseen. Lajin tiettävästi vanhin edustaja tavattu Kailua-Konan rannalla, jossa tämä pitkäpartainen, lannevaatteeseen verhoutunut olento hyräili hiljaa itsekseen ja katseli kaihoisasti uintireitille.

Sataako räntää?

You Might Also Like

0 kommenttia