Lihashuoltoakin välillä

Meidän perheessä on yksi, joka venyttelee paljon. Kyseinen otus on myös karvainen, naukuu paljon ja pitää viikossa keskimäärin 7 lepopäivää...

Meidän perheessä on yksi, joka venyttelee paljon. Kyseinen otus on myös karvainen, naukuu paljon ja pitää viikossa keskimäärin 7 lepopäivää, joten se ei siis ole meikäläinen. Mutta olen minäkin sentään kohtuullinen venyttelijä. Kovempina treeniviikkoina ehkä pari kertaa kunnolla ja pari kertaa vähän sinnepäin. Satunnaisesti venyttelyn ohessa käytän jotain rekvisiittaa, kuten putkirullaa ja tennispalloa. Venyttelyn ja lihashuollon tärkeys on tullut opittua kantapääopistossa, sillä kyllä vammat pian löytää uhrinsa, jollei tämäkin osa-alue ole kunnossa. Ja onhan urheilu keskimäärin mukavampaa vetreillä jäsenillä.

Pahimmat jumit kertyy yläpäässä yleensä epäkäslihaksiin (syynä ainainen aika-ajoasennossa könöttäminen) ja alakerrassa keskimmäiseen pakaralihakseen sekä nelikulmaiseen lannelihakseen. Nelikulmainen lannelihas itse asiassa oli pidemmän aikaa mulle täysin tuntematon kiusankappale, joka nyt tässä syksyn aikana paljastui suurimmaksi syyksi alaselän ajoittaiselle väsymiselle. Se, että urheilun ulkopuolella nökötän pitkiä aikoja tietokoneen ääressä, ei ainakaan helpota ongelmaa. Veikkaan, että tilanne on sama monen istumatyöläisen kohdalla. Ihmistä ei vaan ole tarkoitettu olemaan koko aikaa paikallaan ja lytyssä. Jostain luin hyvän neuvon, että tuota lantionseutua täytyisi venyttää 3*2min päivässä. Niinä päivinä, kun olen jaksanut neuvoa noudattaa, on selkä ollut selvästi parempi ja tuntuu, että pituuttakin on tullut pari senttiä lisää. Kannattaa tutustua aiheeseen, jos alaselkäjumi vaivaa.

Tästä meillä jaksetaan aina repiä huumoria.

Parasta urheilijan luksusta on kuitenkin päästä hierojan pöydälle. Tai no, sekin riippuu vähän päivän agendasta, esimerkiksi pohjelihasten käsittely harvemmin on mitään herkkua. Ihka ensimmäinen hierontakokemus joskus jo vuosikymmen sitten oli melko kaamea. Kohtuullisen kovaotteinen mieshieroja oli päättänyt saada itsepäisimmätkin jumit selästä aukeamaan ja myllytystä kesti siis tasan niin kauan, että hän tässä onnistui. Mä siellä naama tyynyn sisällä nielin kyyneleitä, purin huulta verille ja pidätin huutoa. Sittemmin kokemukset on onneksi olleet vähän iisimpiä.


Hyvä hieroja osaa kurittaa justiin sopivasti ja on kuitenkin sen verta hellä, että seuraavana päivänä on taas treeni-iskussa. Urheiluhierojalla jos on laajemmalti kokemusta eri lajien harrastajista, niin yleensä osaa heti tarttua niihin pahimpiin ongelmakohtiin. Lisäksi, kun urheilija tulee useamman käyntikerran jälkeen tutuksi, osaa hieroja jo melkein ensivilkaisulla sanoa, mitä kohtaa kyseisessä sessiossa möyhitään. Olen nyt syksystä asti käynyt Urheiluhieroja Anne Lehtosella Vuoreksessa ja Annen käsittely saa näin joulunaikaan sopivaa asteikkoa käyttääkseni täydet 10 piparkakkua. Kun treenimäärät on suuria ja vievät paljon energiaa, on huippua, että hierojan kanssa kemia toimii ja hieronta tukee harjoittelua just oikealla tavalla. Lisäksi Annen pöydällä aika menee nopsaan kuunnellessa juttuja vähän vaihtoehtoisemmista lajeista, kuten kirveenheitosta.

Mä ja kuusi venytellään.

You Might Also Like

0 kommenttia