Täydellinen urheilijan päivä

Kun eilinen lepopäivä oli pelkkää businessta, oli tämä päivä puolestaan sellainen, joka urheilijaminän mielestä oli melko täydellinen. Ensi...

Kun eilinen lepopäivä oli pelkkää businessta, oli tämä päivä puolestaan sellainen, joka urheilijaminän mielestä oli melko täydellinen. Ensin alle hyvät yöunet ja lemppariaamiaista; sämpylää, kreikkalaista jugua ja omatekemää mysliä. Siitä sitten alkuverrana hölkkää Pirkkahallille, jossa valmentaja jo odotteli. Ilmeisesti se oli viettänyt siellä koko yön, kun kaikenlaista jumppaa oli jo kuulemma ehtinyt tehdä. Aamutreenit hallissa on parhaita, koska muita treenaajia on paikalla vähän ja voi juostessa sulkeutua täysin omaan maailmaansa. Meillä oli ohjelmassa 6*1000m, minä kipitin kiltisti valmentajan perässä. Taisi olla yksi niistä harvoista kerroista historiassa, kun mentiin oikeasti sitä vauhtia, mitä alussa oli sovittu. Sen verta reipasta, että tuntui kunnon juoksulta, muttei vielä pistänyt puuskuttamaan. Loppuun vielä muutama rento 200m sekä uusia ideoita keskivartalojumppaan, joita kokeillaan aviomieheen välittömästi.

Pitihän mun ohi yrittää, kun kerta kuvattiin.

Tämän jälkeen meitsi heittää pipon päähän ja puskee vastatuulessa kotiin suorittamaan toista treeniä, eli tunnin sisäpyöräilyä. Tuttu ja turvallinen AC/DC korville ja kammet pyörimään. Heti huomaa, että tänään on vire kohdillaan. Taidan olla vähän hölmö, mutta siinä yltäpäältä hikisenä ja Thunderstruckin pauhatessa korvissa, oon ehkä tyytyväisempi, kun monenkaan muun jutun parissa. Viereisessä huonessa kissa kääntää kylkeä.


Treenidataa.

Päivä jatkuu suihkun ja lounaan kauttaa suoraan hierojan pöydälle, jossa vietän suloiset kaksi tuntia lämpimän peiton alla. Käsittelyn jälkeen oon sopivasti nuudelina ja loppupäivän sopiikin jumpata pelkästään aivoja. Illalla vielä kynttilät palamaan, kissa kainaloon ja jotain kokkiohjelmaa telkkarista. Ulkona koko päivän vellonut pimeyskään ei tämmöisenä päivänä jaksa harmittaa.

You Might Also Like

0 kommenttia