Sun luoksesi lämpimään

Kun Suomessa viimeisten parin viikon lämpötilat olivat lukemissa, joista tykkäävät lähinnä vain pingviinit tai sähkölaitoksen omistajat, al...

Kun Suomessa viimeisten parin viikon lämpötilat olivat lukemissa, joista tykkäävät lähinnä vain pingviinit tai sähkölaitoksen omistajat, alkoi päässä soida repeatilla Irwinin sanoin "Ooo Las Palmas, sun luoksesi lämpimään". Sinne siis aamulennolla. Alkuillasta olinkin jo lenkillä tutulla rantakadulla. Kontrasti oli valtava; aamulla ihmiset hytisivät huppujensa sisällä pimeydessä, niin täällä ne nauttivat ilta-auringosta hyväntuulisina Tropicanat kädessä. Tiedän, että säästä valittaminen on tylsää, turhaa ja kyllästyttävää, mutta kyllä sillä väistämättä on vaikutuksensa moneen asiaan. Mm. olin koko alkuviikon kärsinyt alaselkäkivusta, jotka nyt täällä lämmössä ovat päivä päivältä helpottaneet, vaikka treenimäärät ovat olleet suuria.

Treeniarkeen siirtyminen sujui sukkelaan, kun pyörä ja muut romppeet olivat varastossa odottamassa. Tämänkertainen vuokrakämppä on loistavasti pyörä- ja juoksureittien varrella, lähellä isoja ruokakauppoja ja maauimalaan pyöräilee tästä 10 minuuttia ylämäkeen ja 5 minuuttia takas alamäkeen. Niin, ja kun ympärillä on “ainoastaan pojille” tarkoitettuja resortteja, niin turvallistahan se on naisihmisen liikkua silloin. Vuokraisäntä on huipputyyppi, vaikkei meillä yhteistä kieltä ollutkaan. Mä olin opetellut muutaman lauseen Espanjaa ja loppu keskustelu hoidettiin Google Translaten avulla.

Lanzarotella on sääntö, että talojen tulee olla valkoisia. Täällä ei ole sitä sääntöä.

Toissapäivänä kävin ajamassa ennätystehoilla mäkitreeniä, mutta koskaan ei auta ylpistyä liikaa, sillä aina on joku, joka on sua valovuosia edellä. Mäen juurella näet kohtasin toisen pyöräilijän, jolla oli samanmoiset treenisuunnitelmat. Hetki siinä kyräiltiin toisiamme ja vilkuiltiin sivuille kuin formuloiden lähdössä (en mä oikeasti tiedä vilkuileeko ne sivuille formuloiden lähdössä, kuulosti vaan hyvältä vertaukselta). Tyyppi ottaa valtavan lähtökiihdytyksen, jonka rinnalla mun ensimmäisten minuuttien 240 wattia on ihan pennosia ja katoaa yhdessä hujauksessa ylös serpeentinousua. Vilaustakaan ei näy enää missään vaiheessa, vaikken minäkään nyt suoranaisesti hissuttele mäkeä ylös.

Aamulenksalle.

Myös maauimalassa rouvaa nöyryytetään, kun viereisellä radalla vedetään ohi haieväuinnilla, kun mä vetelen III-alueella lättäreillä. Asiaa tuntemattomille kerrottakoon, että haieväuinnissa uimalauta on persvaossa ja siihen pitää osua jokaisella käsivedon palautuksella ja se ei siis ole mikään nopein tapa edetä. Mutta en antanut moisen pikkuseikan pilata päivääni, koska aurinko paistoi täydeltä terältä ja altaan vesi oli ennätyksellisen lämmintä. Joku paikallinen koutsi opettaa scullingia, osoittaa korkeaa kyynärpäätä ja toteaa “mui importante”. Mä teen varmaan yhden parhaimmista leiri-uintitreeneistä. Kovin helposti täällä uinti on usein semmoinen jälkiajatus tai välttämätön paha, kun kaikkea muuta jumppaa on niin paljon, mutta nyt olen jaksanut panostaa siihenkin kunnolla.


Tänään on ensimmäinen kevyt päivä, johan sitä kolmeen päivään kertyikin treeniä vaatimattomat 15,5 tuntia. Aamun maisemalenkin jälkeen aviomies lähti vielä tekemään mäkivetoja ja mä pyörin kämpillä erittäin hämmentyneenä, kun mun ohjelmassa olikin vain auringonottoa. Mutta huomenna sitten taas uudella energialla tositoimiin.

Maspalomas Areena

You Might Also Like

0 kommenttia