Vaimon perässä syke nousee

Kanarialta on kotiuduttu ja lentokoneesta ulos astuttaessa vastaan puhaltava jäätävä viima ja 15 minuutin sulatussessio autolle takasivat n...

Kanarialta on kotiuduttu ja lentokoneesta ulos astuttaessa vastaan puhaltava jäätävä viima ja 15 minuutin sulatussessio autolle takasivat nopean paluun arkeen. Saarella säät hellivät loppuun saakka. Jopa merivesi oli kotirannalla niin lämmintä, että uitiin pidemmän aikaa ilman märkäpukua.

Ei paremmasta väliä.

Tiukin treenipäivä piti sisällään pidemmän triathlon-treenin. Purnasin tätä edellisenä iltana, että kun en oikein tykkää pyöräillä uinnin päälle ja kun sitten pitää vielä juostakin, niin se nyt vaan on kertakaikkisen tyhmää. Käytännössä siis en tykkää tehdä mitään lajeista toistensa perään. Pistää tietenkin vähän miettimään tätä triathlon-harrastusta… Loppujen lopuksi treeni saatiin kuitenkin vietyä läpi onnistuneesti ja hyvällä fiiliksellä. Lähdin treenin päälle vielä ”verrailemaan” kämpille ja matkalle sattui tietenkin enimmäkseen vastatuuli ja rantatien pahimmat nousut. Siinä energian jo loppuessa ja kiukun lisääntyessä katselin kun ylempänä mäessä joku mamma vetää jopolla rennon näköisesti melkoista vauhtia, enkä millään tunnu saavuttavan häntä. Nostin tehoja, mutta etäisyys mammaan säilyi samana. Kirosin ääneen ja survoin sen minkä tyhjät reidet antoivat myöden ja viimein pääsin rinnalle. Vasta siinä totuus paljastui; tämähän veteli sähköpyörällä ja vähän vaan välissä pyöritteli kampea iisin oloisesti. En tiedä, olisinko itkenyt vai nauranut ääneen. Joka tapauksessa tämän kevyeksi aiotun verran tehot olivat lopulta vain 10 wattia matalammat kuin itse treenin.

Käytiin me kerran rantakadulla kuplajuomallakin.

Niin, ja vaihtuihan se vuosikin uuteen tässä välissä. Otettiin illalla kevyet 2 tunnin nokoset, jotta jaksettiin herätä muutamaksi minuutiksi silloin puolen yön aikoihin. Näin hurjaa menoa meillä. Oli muuten 17 kerta, kun oltiin miehen kanssa yhdessä uutta vuotta vastaanottamassa. Mies eräällä lenkillä kiteytti tätä meidän yhteiseloa hyvin todetessaan, että ”vieraiden naisten perässä mun syke vaan laskee, mutta sun perässä se aina nousee”.  J


Nyt sitten kirjaimellisesti jäähdytellään hetki täällä Suomen talvessa, ennen kuin lennän takaisin lämpöön vajaan kolmen viikon kuluttua. Pyörä ja suurin osa muista romuista jäi saarelle odottamaan. Oli aika siistiä tulla kotiin lähes tyhjän matkalaukun kanssa. Nyt vaan toivotaan, ettei seuraavalla kerralla joku paikallinen José tule meitsin fillarilla vastaan.

Legendaarisen Moganin nousun päällä.

You Might Also Like

0 kommenttia