Just do it

Jotkut päivät ja hetket ovat… sanotaanko vaikka että motivationaalisesti haasteellisia. Omalla kohdalla moiset ovat harvassa, mutta tänään ...

Jotkut päivät ja hetket ovat… sanotaanko vaikka että motivationaalisesti haasteellisia. Omalla kohdalla moiset ovat harvassa, mutta tänään osui kohdalle yksi semmoinen. Aamulla satanut, perunajauhoa muistuttava lumi ja epätasainen alustava tekivät pitkästä juoksulenkistä tuskaa ja loppumatkasta jouduin kärvistelemään särkevän alaselän kanssa. Juoksun päälle odotti kuitenkin vielä tunnin verran sisäpyöräilyä, ja tällä kertaa wattbike ei tuntunut mitenkään haluttavalta ystävänpäiväseuralaiselta. Kotipihassa kun puhisin ja riisuin hanskoja, niin hanskasta pöllähti lappunen, jossa seisoi teksti: Just do it. Kaikkihan tässä vaiheessa tajuavat, että hanskat olivat erään suuren urheilujätin valmistamat ja että kyseinen putiikki käyttää juurikin edellä mainittua slogania, eli tilanteeseen ei oikeasti liity mitään sen suuremapaa mystiikkaa. Mutta silti, lappunen ei olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan. Lisäksi ”Just do it” on ainoa hokema, jossa mun mielestä oikeasti on järkeä. Olen vähän allerginen kaikelle ylenpalttiselle itsensä tsemppaamiselle ja erilaisille ”olet vahvempi kuin uskot” yms hokemille. Mun mielestä peliä on jo vähän menetetty siinä vaiheessa, kun energiaa joutuu suuntaamaan oman motivaation tai taisteluhengen ylläpitämiseen. Motivaation sekä halun onnistua ja tehdä asioita mahdollisimman hyvin täytyy olla itsestäänselvyyksiä ja niin kiinteänä osana tekemistä, ettei mitään ihmeempiä itsensä psyykkaamisloitsuja tarvita. Hommasta tulee silloin yksinkertaista, eikä tarvitse heittää mitään itkupotkuraivareita, että josko nyt tänään ei huvitakaan. Niinpä: -Just do it.

Ei selittelyitä.

Muutoin tähän treeniviikkoon on mahtunut monipuolisesti mm. mäkijuoksua sekä paljon pyöräilyä sisällä ja ulkona. Sisäpyöräilyä on ollut viime aikoina ohjelmassa niin runsaasti, että viihdykkeet alkaa vähitellen loppua. Niinpä viikolla huomasin (viereisessä huoneessa nukkuvan kissan kauhistukseksi) laulavani ääneen musiikin mukana. Ja tiedättekö mikä on ero 240 watin ja 260 watin välillä? 260 watissa ei pysty enää laulamaan. Innostuin havainnosta niin paljon, että aloin mielessäni kehitellä jo uudenlaista kuntotestausta, jossa laktaattimittarin sijaan harjoittelualueet määrittyisivät sen mukaan, kuinka pitkään koehenkilö pysyy Sillanpään Jarin tahdissa.

Hiihtämätön henkilö tekemässä hiihtäjien liikettä.
Keskiviikkona pääsin viimein ulos paljon kaivatulle pitkälle maastopyörälenkille, kun tiet olivat lähes kesäkunnossa. Sittenhän sitä, isäni sanontaa käyttäen, Rovaniemen sementtiä taas tulikin, joten kyllä ainakin hiihto-Niilot taas kiittävät. Itse asiassa eilen auringon paistaessa järven jää näytti niin houkuttelevalta, että jos olisin vähääkään hiihtoon päin kallellaan olevaa tyyppiä, olisi jopa vähän saattanut houkuttaa päästä sinne suihkimaan.

Harvinainen valoilmiö

You Might Also Like

0 kommenttia