Väinämöisen vastaanotolla

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhua ja Väyrystä vai miten se sanonta menikään. Tätä mottoa noudattaen löysin menneellä viikolta kal...

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhua ja Väyrystä vai miten se sanonta menikään. Tätä mottoa noudattaen löysin menneellä viikolta kalenteristani varauksen Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Ennen vastaanottoa ehdin jo kuvittella, kuinka Väinämöinen ja Joukahainen käyttävät minua pelivälineenä suopotkupallossa, mutta todellisuudessa paikan päällä odotti melko lailla hierontaa muistuttava tila ja toistaiseksi hyvin ystävälliseltä vaikuttava naisihminen. Kuukkeli tietää kertoa, että 
Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu koko tukirakenteen kineettisen ketjun tasapainottamiseen mobilisaatiokäsittelyn avulla.” Joidenkin tutkimusten mukaan käsittelyä pidetään jopa tehokkaampana kuin fysioterapiaa. Ennakkoluulottomana ja odottavaisen avoimin mielin asetuin pöydälle.

Käsittelijä mittaili minua ja totesi lantion olevan vinossa sekä jalkojen erimittaiset. Oikeassahan tuo oli ja itse asiassa olin Kanarian leirillä viimeisillä juoksulenkeillä tuntenut oloni vähän toispuoleiseksi. Aluksi käännellään lonkkaniveliä sammakkomaisiin asentoihin, joihin en uskonut tällä liikkuvuudella edes taipuvani. Pikkasen alkoi siinä vaiheessa hirvittää, josko meikäläinen jää pysyvästi Kermitiksi. Seuraavaksi käsitellään nilkat, jotka pitivät hirmuista poksuntaa ja naksuntaa. Käsittelijä huomasi säikähtäneen ilmeeni ja kertoo tämän olevankin vain hyvä merkki. Silti salaa pelkäsin, josko sieltä jotain kuitenkin hajoaa. Hetken siinä sääriä zoomailtuaan käsittelijä toteaa, että mulla on jaloista jänteet niin jumissa, että ne vetää varpaatkin vinoon. Tekee mieli tokaista, että mussa on kaikki paikat niin jumissa, että hyvä jos silmät sentään katsoo suoraan.

Jumppaa sunnuntai-illan ratoksi.

 Käsittely ei sinällään satu tai sattuu hetken aikaa ja siinä vaiheessa kun kipu alkaa tuntua ikävältä, olo helpottuukin yllättäen. Esimerkiksi polvien vatkaus tekee melkoisen häijyä, mutta kun jonkin ajan kuluttua nivelet tai mitkä lienee viimein antavat periksi, tuntuu rentous kantapäästä pakaraan asti koko jalassa. Olkapäitä rääkätään pahemmin kun 100m perhosuinnin finaalissa ja tässä kohtaa käsittelijä ihmettelee korkeaa kipukynnystä, kun ei kuulemma ilmekään värähdä. Kai sitä on niin tottunut siihen, että aina pitää vähän kärsiä.


Käsittelyn jälkeen olo on pikkaisen hutera ja autolle kävelen bambimaisen hontelosti, kun jalat eivät tunnu olevan omilla paikoillaan. Oliko käsittelystä sitten hyötyä? Kuten sanottua, lähtötilanne taisi olla melko juminen, joten yhdellä kertaa ei vielä ihmeitä tehdä. Lisäksi jäin kaipaamaan sitä mukavan pehmoista oloa, jonka hieronta jättää lihaksiin. Samana päivänä en huomaa merkittävää eroa esim. liikkuvuudessa, mutta muutaman päivän päästä pyörää polkiessa tuntuisi ainakin lantio olevan paremmin auki. Ja tänään iski täysin puskista käsittämättömän hyvä uintipäivä. Osittain tähän on voinut tosin vaikuttaa myös poikkeuksellisen kevyt treeniviikko sekä kaverin tarjoilema laskiaispulla. Mutta noin ainakin ihmiskokeen nimissä, taidan antaa Väinämöiselle vielä toisen tilaisuuden joskus keväämmällä.

You Might Also Like

0 kommenttia