Oho, olen Lanzarotella

Terkkuja Lanzaroten saarelta. Olisi voinut kuvitella, että se surullisen kuuluisa totaalihalvaus täällä viime vuonna ennen kisaa olisi saan...

Terkkuja Lanzaroten saarelta. Olisi voinut kuvitella, että se surullisen kuuluisa totaalihalvaus täällä viime vuonna ennen kisaa olisi saanut pysymään poissa, mutta niin vaan tämä valikoitua kevään viimeisen leirin näyttämöksi. Ei sitä saarta kai voi syyttää, jos meikäläisellä viiraa päässä, Lanzarote kun kuitenkin on tähän aikaan vuodesta mainio treenipaikka. Täällä oleskelu on ajoitettu nyt niin, että vältyn Suomen vielä suhteellisen kylmiltä kevätkeleitä, enkä innostuksissani ajele siellä ulkona selkää jumiin ja nenää tukkoon.
Lukkoja rantakadulla.
Sää täällä toistaa samaa ennalta-arvaamatonta kaavaansa: toisena päivänä se on lempeän tyyni, kunnes seuraavana päivänä tuuli puhaltaa täydellä raivolla ja riepottelee pyöräilijää halunsa mukaan. Ehkä siksi tänne on aina päästävä, kun ollaan luonteiltamme niin samanlaisia, saari ja minä. Joinain päivinä sitä vaan kiukuttaa ilman mitään selkeää syytä.

Lomalaisia täällä on paljon ja rantakadulla juostessa saattaa yllättäen saada täystyrmäyksen esim. leludelfiinin pyrstöstä. Mutta pysyypähän homma mielenkiintoisena. Omaa rauhaakin löytyy heti, kun lähtee turistialueen ulkopuolelle. Pyöräilijöitä on huomattavasti vähemmän kun Gran Canarialla, mutta triathlon-pyörät ovat enemmistössä.

Suppailijoita


Paras treeni tähän asti on ollut alkuviikon pitkä, lähes 30km juoksu, joka päättyi vastatuuliseen piiitkän mäkeen. Treeni simuloi hyvin täyden matkan maratonia, sillä jaloista on löydyttävä paukkuja ja keskivartalon pysyttävä kuosissa vielä väsyneenäkin. 

Apina.

You Might Also Like

0 kommenttia