Pää alas, portaat ylös

Tässä taannoin tapahtui uinnissa iso oivallus tai uskaltaisinko kutsua sitä lähes läpimurroksi, kun ymmärsin vihdoin lopettaa jatkuvan etee...

Tässä taannoin tapahtui uinnissa iso oivallus tai uskaltaisinko kutsua sitä lähes läpimurroksi, kun ymmärsin vihdoin lopettaa jatkuvan eteenpäin kurkkimisen ja pitää pään rennosti alhaalla. Kurkkiminen on ollut tiedostamatonta ja tuskin huomattavaa, mutta tajusin viimein hölmön manööverini, kun ulkopuolinen tarkkailija siitä huomautti. Siitä lähtien olen tätä nyt opetellut jokaisessa treenissä ja niin vaan pienellä jutulla meno keveni huomattavasti. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä uinti tuntui vaivattomalta ja semmoiselta, että siellä pinnan alla on oikeasti aika kiva olla. En yhtään tiedä, mitä olen kurkkimisella kuvitellut tarkistavani. Ehkä edessä uivan uikkarien väriä tai pedikyyrin tilannetta. Vastaan tulevaa seinääkään kun ei tarvitse väijyä, sillä uimahallin rakentajasedät ovat ystävällisesti maalanneet pohjaan palkin siihen kohtaan, jossa sopii ruveta miettimään kääntymistä. 

Mutta ottaa aikansa, että opin luottamaan tähän uuteen uintiasentoon. Jotenkin vaan on semmoinen fiilis, että homma ei ole täysin kontrollissa, jossei jatkuvasti tiedä, mitä edessä tapahtuu. Ja saas nähdä miten avovedessä sitten. Siellä sitä tarkkailtavaa vasta riittääkin, kun pitää väijyä kaikenlaisia triathlonistin lihaan mieltyneitä haukia, lumpeita ja Repe Sorsia.

Eilen kävin pitkän tauon jälkeen juoksemassa yhdellä Tampereen maamerkillä, eli Pispalan portaissa. Joko jalkoihin on tullut lisää voimaa tai sitten kohdalle sattui aivan pöljän hyvä päivä, mutta ensimmäisellä kierroksella piti melkein kurkata taakse, että josko selkään olisi jostain ilmestynyt moottori, kun askelmat nousi niin heittämällä. Pispalan seutu on muuten huippuhyvää ulkoilumaastoa ja portaita voi mennä siksakkina koko harjun leveydeltä. Eikä niitä välttämättä tarvitse vetää missään happivajeen rajamailla, vaan jo pelkällä reippaalla kävelylläkin saa portaissa hyvän treenin. Matkan varrelta löytyy myös kahvila, kauppa ja baari, niin huoltokin on taattu.

Siellä se on.

Loppuun muutama satunnainen huomio vielä:
  • Pääsin aloittamaan maantiepyöräkauden myös Suomessa. Se on aina yhtä juhlallista ja hienoa vaikka käytännössähän siis olen moista tehnyt läpi talven, eri maisemissa vaan. Paluumuuttaneet joutsenet piti seuraa koko lenkin ajan ja fiilis oli huikeen keväinen.
  • Salilla näin jonkun tekevän jalkaprässiä 450kg:lla. Respektit sille. Menin tietty sanomaan kaverille, että kun lopetat, niin jätä vaan painot paikoilleen, mä tulen siihen jatkamaan sitten.
  • Kun miehillä on juttuna olla ajamatta partaa johonkin tiettyyn merkkipaaluun saakka, niin toimiiko se naisilla säärikarvojen kanssa samalla lailla. Mulla olisi jo hyvä alku ja kyllähän se helpottaisi elämää aikamoisesti.
Pyörä pääsi pesulle.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Mulla on altaassa sama kurkkailu-manööveri, josta yritän oppia pois. Ehkä se onnistuu just ennen kun avovedessä sitä pitäisi sitten taas opetella. Onhan se tosiaan helpompaa uida, kun ei aina hengityksen jälkeen tarvitse katsoa eteenpäin. Katse pohjaan vaan!

    Mulla on vielä maantiekausi avaamatta, saa nähdä onnistuuko viikonloppuna kun lupailivat melko kylmiä kelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se uinti hassu laji, kun pikkujutuilla on niin paljon merkitystä. Ja onhan se tyhmää turhilla liikkeillä hidastaa omaa menoaan.

      Toivotaan, että kevät jatkaa etenemistään, niin pääsee maantielle. Tsemppiä treeneihin!

      Poista