Down under

Vaikkei tämä nyt mikään matkailu-blogi olekaan, kirjoittelen muutaman satunnaisen huomion meidän seikkailusta Australiassa tähän asti. ...

Vaikkei tämä nyt mikään matkailu-blogi olekaan, kirjoittelen muutaman satunnaisen huomion meidän seikkailusta Australiassa tähän asti.

Matkustaminen:
Sitähän riittää, jos tänne saakka mielii. Tännepäin tullessa aikaero syö tunteja niin, että elämästään menettää käytännössä lähes kaksi vuorokautta. Meillä oli onneksi vain yksi pomppu Singaporen kautta ja molemmilla lennoilla uni maittoi edes vähäsen, joten Sydneyyn laskeuduttaessa olo oli edes jotenkin täysipäinen. Kentältä kun jonotettiin pois, mut bongattiin tietenkin pyörälaukkuineni ja käskettiin tiukasti vallan toiseen jonoon. Ehdin jo nähdä kauhukuvia, kuinka mut viedään tuntikausiksi eristyksiin pieneen huoneeseen (olen katsonut vähän liikaa “Australian rajalla” –ohjelmaa), mutta onneksi yksi hyvin ystävällinen setä halusi vain tarkistaa, ettei pyöräni renkaissa ole mutaa. Nämä ovat melko hysteerisiä sen suhteen, ettei mitään vierasta, orgaanista ainesta pääse maahan. Onneksi ei ollut maastopyörä mukana.

Meidän kotiranta.
Kentältä hypättiin autoon ja edessä oli vielä yli neljän tunnin ajomatka määrän päähän. Sydneyn keskustassa navigointi ei ole ihan sama asia, kun Tampereella Viinikan liikenneympyrässä pyöriminen, vaikka pelottavaa sekin on. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että nämä itsepintaisesti ajavat täällä aivan väärällä puolella tietä. Onneksi oli sentään sunnuntaiaamu ja muu liikenne vähäistä. Viimein löydettiin tuurilla itsemme kaupungista ulosjohtavalta sillalta ja taisi siellä sivustalla silloin vilahtaa se joku kuuluisa oopperatalokin. Harvemmin tulee tuommoisissa maisemissa autoiltua. Loppumatka sujui helpommin, kun sai suoraa tietä päästellä. Laskettiin, että ovelta ovelle tuli matkustusaikaa n. 33 tuntia.

Kaikesta varoittaminen

Täällä varoitetaan kaikesta ja vielä yleensä niin, että uhkaillaan sen vaarallisimman skenaarion kautta. Moottoritiellä liikenneturvallisuudesta muistutetaan erilaisiin kuolemaan viittaavilla sloganeilla (death or deadline jne) ja poliisit ovat todella usein kytiksessä, ettei kaasujalka pääse liian raskaaksi. Lisäksi esimerkiksi verhojen säätönaruihin on kuulemma kuollut useita lapsia, joten niiden kanssa on syytä olla varovainen. Ylipäätään joka paikassa muistetaan varoittaa ja säädellä, joten vähän on sellainen olo, että uskaltaako täällä mitään oikein tehdä.

Nainen lammella. 
Eläimet


Koalat ja kengurut on täällä vakiokalustoa ja teiden varsilla on heistä varoittavat omat kylttinsä. Kenguruita näkee vähän joka paikassa, iso lauma on saattanut parkkeerata esimerkiksi keskelle golfkenttää. Saattaa tulla lyöntiin vähän lisää pomppua, jos pallo lähteekin kengun matkaan. Koaloita on toistaiseksi nähty vain paikallisessa eläintarhassa, jossa niitä pääsi myös silittämään. Otukset viettävät noin 20 tuntia päivästä nukkuen. Syynä tähän ei ole laiskuus, vaan se, että niiden syömät eukalyptuspuun lehdet ovat niin ravintoköyhiä, ettei energiaa juuri riitä ylimääräiseen hötkymiseen. Mietin, että pitäisikö niille tarjota proteiinipatukkaa.

Vähän väsyttäis.

Ei jaksa pomppia.

You Might Also Like

0 kommenttia