Juoksuaika

Liittyen edelliseen kirjoitukseen, menneellä viikollakin mulla oli taas yksi ”metsään mennyt” maastopyörätreeni ja saldona oli tällä kertaa...

Liittyen edelliseen kirjoitukseen, menneellä viikollakin mulla oli taas yksi ”metsään mennyt” maastopyörätreeni ja saldona oli tällä kertaa yksi berninpaimenkoira omistajineen ja peräti kaksi peuraa. Ilmeisesti meillä on peurojen kanssa samanlaiset aamuaikataulut ja reitit. Huutelin niille, josko ensi kerralla olis kahvi valmiina.
Tämmöisiä otuksia melkein naapurissa.
Noin muutoin viime aikoihin on kuulunut paljon juoksutreeniä. Tai no paljon ja paljon, mutta muotoillaanko vaikka niin, että paljon keskittymistä vaativia juoksutreenejä. Sillä määräthän on naurettavan pieniä verrattuna oikeisiin juoksijoihin. Tein joskus taannoin ihmiskokeen ja juoksi sata kilometriä yhden viikon aikana. Ajallisesti tuohon ei oikein yli kymmentä tuntia saa menemään, joten treenitunnit jäivät suht vähäisiksi, mutta kyllä lenkkareiden kuluttaminen ainoana treenimuotona alkoi puuduttaa paitsi mieltä, myös paikkoja.

Syy tämän hetkiseen juoksupainotukseen löytyy tulevana viikonloppuna Turusta. En itse asiassa tiedä, kumpi on jännittävämpää; edessä odottava puolimaraton vai se, että tamperelainen joutuu monien vuosien tauon jälkeen astumaan Turun maaperälle. Tarkoitus on hakea, jossei nyt mitään huippuaikaa, niin ainakin kovaa juoksua. Toivottavasti nyt viimein tulisi se virallinen 1h30min alitus, jota en koskaan ole kisoissa saanut aikaiseksi. Treeneissä olen moisen tainnut kipitellä jopa useamman kerran, mutta niitä tuloksiahan ei lasketa. Aivan tosi siistiä päästä juoksemaan. Henkisesti olen sparrannut itseäni kestämään tiukkaa tuskaa ja ahdistusta, sillä sitähän se puolitoistatuntinen tulee olemaan. Hengitys salpaantuu, koko kroppa on ponnaria myöden on hapoilla ja lopussa puristus on niin kova, että silmämunat tuntuu räjähtävän ulos kuopistaan. Voi nam.

Ostetiin uudet tuolit. Kissalle.

Loppukevennyksenä vielä kuva juhannukselta. Yleisesti on vallalla käsitys, että olisin jatkuvasti jotenkin äärettömän hyveellinen ja terveysorientoitunut syöjä, mutta tämähän nyt ei pidä alkuunkaan paikkansa. Todisteena siitä olkoon Snickers-kakku, joka sisälsi julmetut määrät voita ja sokeria, suklaata, kermaa, tuorejuustoa sekä maapähkinävoita. Oli siinä tosin pähkinöitä koristeena, että jotain terveellistä sentään. Mun mielestä herkkutelun kanssa se on "go big, or go home", eli jos herkutellaan, niin tehdään se kunnolla. Turha nakertaa mitään raakakakun kulmaa ja vakuutella itselleen, että kyllä vaan tää taatelin ja pinaatin sekoitus maistuu ihan korvapuustille.
Superfoodia.

You Might Also Like

0 kommenttia