Parempi överit kun vajarit

Puntilla pitää aina tehdä kovaa ja tosissaan. Siellä ei ole huonoja päiviä tai jos on huono päivä, niin silloin pitää vaan yrittää vähän ko...

Puntilla pitää aina tehdä kovaa ja tosissaan. Siellä ei ole huonoja päiviä tai jos on huono päivä, niin silloin pitää vaan yrittää vähän kovemmin, jotta rauta nousee. Todella harvoin painaa lihaksissa niin paljon, että painoista joutuisi isommin tinkimään. Erikseen on tietenkin ne punttitreenit, jotka on tarkoituksella suunniteltu kevyiksi ja huoltaviksi. Mä siis ainakin kuvittelen olevani aika tinkimätön salitreenaaja, mutta voihan olla, että jonkun oikean Puntti-Pirkon treeni saisi meikäläisen pillittämään. Keskimäärin liikkeet tehdään tiukalla temmolla ja lyhyillä palautuksilla. Kyseessä ei siis ole tämä tyyli, että 3 toistoa penkkipunnerrusta kauheella huudolla ja sitten 10 minuuttia viikonlopun suunnitelmista jauhamista kavereiden kanssa ennen seuraavaa sarjaa.

Silloin tällöin on niitä kertoja, kun yleinen henkinen ja fyysinen vire, kuun asento ja treenitrikoiden kireys on justiin kohdallaan ja silloin päätän jo etukäteen, että tänään vedetään salilla rehellisesti överiksi. Tällöin siis on syytä varautua kärsimään ja sarja ei lopu, ennen kuin silmissä näkyy tähtiä.

Tällä viikolla maanantaina oli sellainen päivä, että halusin kunnon löylytyksen. Energiaa riitti ja olin kaikin puolin hyvällä vireellä ladattu. Painelin menemään laitteesta toiseen totisena ja tohkeissani. Reiden ojentajien ollessa vuorossa radiosta alkoi soida Ironmaidenin Fear of the Dark ja silloin jaksoi jo vähän naurattaa, kun oli niin tunnelmaan sopivaa musiikkia. Hämärän rajamailla siinä taisin käydä, kun viimeisessä sarjassa etureisistä katosi täysin tunto. Jaksoin silti tsempata vielä yläkropan ja vatsatkin, mutta hauiksen kohdalla annoin periksi ja tyydyin vaan pumppailemaan jollain neitipainoilla. Hauikset on muutenkin mun mielestä aika turha treenattava. 

Tästäkö uusi lajivalloitus?

You Might Also Like

0 kommenttia