Mitä mä oikein ajattelen

Olin aamulla hankkiutumassa pyörälenkille, kun törmäsin Aamulehteä hakevaan naapuriin. Käytiin läpi meikäläisen lenkkisuunnitelmia ja seura...

Olin aamulla hankkiutumassa pyörälenkille, kun törmäsin Aamulehteä hakevaan naapuriin. Käytiin läpi meikäläisen lenkkisuunnitelmia ja seurasi nämä perinteiset, ”eikä 150km oikeestiko, kuinka sä jaksat” -päivittelyt. Totesin siihen, Ostokanava-henkisesti, että eikä siinä vielä kaikki, treeni jatkuu sen päälle pikkuisella juoksupyrähdyksellä. Tavallisia ihmisiä on aina yhtä mukava järkyttää treeniohjelmallaan. :-) Vaikka tosin tämä naapuri on ihan urheilullinen ihminen itsekin. Kyseli hän sitten, että mitä oikein ajattelen noin pitkällä keikalla. Jotta olenko enemmän sellai että jees, onpa kivaa vai sitten aika plääh, onpa pitkästyttävää. En tuohon oikein osannut mitään suorilta vastata, harvemmin kun ajattelen mitään kovin järkevää tai olen erityisen jees tai plääh. Aloin tätä itsekseni sitten (lenkin aikana miettiä) ja löysin joitain juttuja mitä mielessä yleisesti liikkuu. 

Myrskyä

Yleensä itse tekeminen vaatii aina jonkin verran ajatustyötä, pitää seurata watteja/sykettä, varsinkin jos on jotain vetoja lenkin sisällä. Kuulostaa tylsältä, mutta mittaria ja numeroita tuijottamalla saan yllättävän paljon huvitettua itseäni. Lasken paljonko on matkaa evästaukoon / tiettyyn risteykseen / Lempäälään / kotiin tai sitten lasken että kuinka kovaa mun pitäisi ajaa seuraava 10km, jotta olisin tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Tottakai mietin välillä jotain myös täysin ei itse tekemiseen liittyvää. Tällä kyseisellä lenkillä fiilistelin esimerkiksi onnistunutta leivontakokeilua ja suunnittelin jo vaikka minkämoisia uusia versioita itsetehdyistä bageleista. Ja mietin mitän söisin myöhäiseksi lounaaksi, kun joskus kotiin saakka pääsisin. Pitkillä lenkeillä joutuu loppupuolella tietenkin jo vähän keskittymään ajoasentoon sekä hyvään pyöritystekniikkaan ja yleensä alan jossain vaiheessa ainakin vähän kirota edessä vielä odottavaa juoksulenkkiä ja jupisen jotain typerästä lajivalinnasta.
Tyyntä.
Joskus ajatukset saavat tervetulleen keskeytyksen jostain yllättävästä tapahtumasta ympäristössä. Tällä viikolla olen ehtinyt nähdä vastakkaista sukupuolta olevan lenkkiporukan pissitauolla, bongannut peuroja ja laskuliidossa olevan RyanAirin. Juoksulenkillä ajatukset katkesivat, kun säikähdin kuollakseni maailman isointa sammakkoa. Mainittakoon, että sammakot ovat listan kärjessä asioissa, joita pelkään. Ja tämä otus oli jonkun ihme geenimanipulaation synnyttämä lähes rotan kokoinen hirviö. Syke nousi 20 pykälää, kun piti kauheeta vauhtia kipittää karkuun.

Tampere Maratonin tuulisessa katsomossa.
Tämä päivä päätti kevyttä viikkoa seuranneen ensimmäisen kovemman viikon. En siis vielä ole monen muun lajitoverin tapaan antautunut ylimenokauden viettelyksille vaan tasaisen tappavaa tekemistä on tiedossa vielä muutaman viikon verran, ennen kuin edessä on kauden viimeinen rypistys.

Loppuverraa.

You Might Also Like

0 kommenttia