Elämäni Ironmanit - luukku 1

Tämä ei ole joulukalenteri, joita monissa blogeissa tuntuu olevan (vähän kyllästymiseen) asti. Ensinnäkin olisin jo reippaasti päivän myöhä...

Tämä ei ole joulukalenteri, joita monissa blogeissa tuntuu olevan (vähän kyllästymiseen) asti. Ensinnäkin olisin jo reippaasti päivän myöhässä ja toisekseen, ei mulla millään riittäisi mielenkiintoista kerrottavaa 24 päiväksi. Mutta voisin yrittää jouluun mennessä suht tasaisin väliajoin julkaista pienen yhteenvedon kaikista täydenmatkan kisoistani. Kaikki ovat vähän eri puolilta maailmaa ja sattumoisin ne ovat kaikki Ironman-sarjaan kuuluvia. Laitan selontekoa lähinnä kohteen ja järjestelyjen osalta, en niinkään henkilökohtaista kisaraporttia. Harmi sinällään etten ole ehtinyt mennä 24 kisaa, koska siitä saisi oikeasti jo hienon joulukalenterin.

Ironman Coeur D'alena, Idaho, USA

Mun ihka eka täydenmatkan kilpailu. Coeur D'alene on pienehkö, periamerikkainen kylä, sanotaanko nyt nätisti, että jonkin verran kallellaan sinne ”hillbilly” osastolle päin. Idahoa kutsutaan ”the Potato Countryksi”, eli osavaltio on kuuluisa perunoistaan ja se kertoo jo paljon. Todennäköisesti siellä oltiin ihan tyytyväisiä herra Trumpin voitosta. Maisemaa hallitsee vuoret ja järvet ja onhan ne aina nättejä katsella. Itse kaupungissa ei juuri ole mitään nähtävää; muutama (autoille tarkoitettu) pääkatu, jonka varrella kaikki mahdolliset pikaruokamestat sekä Wallmartit ja Targetit.

Metsä näytti jopa melko pohjoismaalaiselta

Matkustaminen:
Lentäminen onnistuu Idahon pääkaupunki Boiseen, josta on vielä noin tunnin matka perille. En jaksa tarkistaa, lentääkö Suomesta enää suoraan Chicagoon, mutta jos lentää, tämä helpottaa matkantekoa huomattavasti. Majoitusmahdollisuudet rajalliset, yksi fiinimpi kylpylähotelli ja muutoin perinteisiä Holiday Innejä ja muita motelleja.

Lisää maisemaa.

Sää: Uinti tapahtuu syvässä järvessä, jonka lämpötila oli oman kisani aikaan paikoitellen vain 14 astetta, koska oli alkukesä ja vuorilta sulava lumi valutti järveen kylmää vettä. Nyttemmin kisa on siirretty syksympään, joten vesi lienee lämpimämpää silloin. Tosin lukemani mukaan tällöin hellettä saattaa olla ongelmaksi asti. Muutamana viime vuonna kisapäivänä on mitattu pitkälti yli 35 asteen lukemia.

Kisaranta.

Reitti:
Pyöräreitti kahtena kierroksena, muutama terävä nousu, mutta muutoin vähän tylsähköä highway-baanaa pitkin. Yllättävää, ettei reittiä ole saatu suunniteltua vähän viehättävämpiin maisemiin. Juoksussa myös muutama todella ärsyttävä mäentöppäre. Reitiltä puuttuu selkeitä katsojakeskittymiä, joten matkanteko välillä melko yksinäistä ja tylsää.

Juoksureitin varrelta.

Kisalogistiikka: Logistisesti helppo paikka, kun kaikki kisatoimet on keskittyneet pienelle alueelle.

Oho: Olin niin kangistunut uinnin jälkeen, että käytin luvattoman kauan nilkkoihin takertuneen märkäpuvun irrottamiseen. Kiemurtelin siinä nurmikolla kun koteloonsa jumittunut etana, kunnes viimein joku vapaaehtoinen tuli auttamaan.

Voi mikä nöösi.
Tuomio: Aika jees vaihtoehto, jos haluaa matkustaa USA:ssa vähän muuallekin, kun näihin perinteisimpiin kohteisiin. Kolme ja puoli tähteä.

You Might Also Like

0 kommenttia