Elämäni Ironmanit - luukku 4

Ollaan miehen kanssa nyt tuijotettu muutama jakso Englannin kuningatar Elisabethista kertovaa sarjaa, joten teemaan sopien tänään katsastet...

Ollaan miehen kanssa nyt tuijotettu muutama jakso Englannin kuningatar Elisabethista kertovaa sarjaa, joten teemaan sopien tänään katsastetaan Ironman-kisa Ellun valtakuntaan kuuluvassa Boltonissa. Tajusin juuri, ettei mulla ole koko reissusta yhtään kuvaa. Olin yksin matkassa ja muistan ottaneeni tasan yhden selfien, jossa mökötin unisena kiven päällä hetkeä ennen kisastarttia. Eipä jäänyt kyseinen kuva talteen perhealbumiin. Kuvituksena siis komeaa suomalaista talvimaisemaa.

On järvi jäässä ja hanki maassa.

Ironman Bolton, UK

Matkustaminen: Suoralla lennolla Manchesteriin ja siitä autoillen tunnin verran Boltoniin. Tietenkin kannattaa ottaa huomioon, että jengi ajaa siellä järjestelmällisesti väärällä puolen tietä. Ainakin itse meinasin saada slaagin, kun poistuin autovuokraamosta. Olin varma, että vastaantulevat autot ajavat suoraan päin, niin hämmentävältä vasemmanpuoleinen liikenne alkuun tuntui. Majoitustarjonta oli ainakin mun etsinnällä melkoisen vaisua, kannattaa siis varautua oleskelemaan pienehkössä huoneessa ja tankkaamaan aamiaisella munia ja pekonia. Lisäksi kisajärjestelyt on hajautettu niin laajalle alueelle, että on vaikea löytää majapaikkaa, joka olisi niiden suhteen keskeisellä sijainnilla.

Mitskun löysin vielä varastosta.

Sää: Saarivaltiossa sään ennakoiminen on kaiketi vähän arpapeliä. Kisaa edeltävän päivänä vettä satoi niin valtavalla voimalla, että kisalammessa kelluneet sorsatkin kuuluivat valittavan, mutta itse kisapäivä oli sateeton ja tyyni.

Reitti: Uinti tapahtuu pienessä ankkalammessa, joka haisee suoraan sanottuna linnunpaskalle. Ja maistuukin kyllä sille itselleen, jos vettä erehtyy juomaan.  Muutoin uintireitti on helppo. Treeniuinteja pääsee tekemään ainoastaan tiettyinä valvottuina aikoina.

Pyöräreitti on kumpuilevaa maastoa, peri-englantilaisten nummien (eikö ne nummia siellä ole) ja pikkukylien läpi. Aikamoista syheröä mennään välillä, joten varmasti on hyötyä, jos melko tekniseen reittiin on ehtinyt tutustua ennalta. Nousumetrejä tulee salakavalasti paljon ja reitillä on yksi todella tiukka mäki, jossa ei enää viimeisellä kierroksella juuri hymyä irtoa. Tällä oli joku kummallinen nimikin, joku "Määkivän lampaan mäki" tmv.

Juoksureitti on puuduttava. Heti T2:sta tultaessa isketään ylämäkeen. Tämän jälkeen meno helpottaa hetkeksi, kunnes siirrytään juoksemaan varsinaisia kierroksia kaupungin keskustaan. Jokaisen kierroksen alkuun eteen tarjotaan terävä nyppylä, joka on ainakin minun Ironman-historian yksi inhottavimmista. Töppäreen jälkeen tuntui, ettei juoksua missään vaiheessa enää saanut kunnolla rullaamaan ja kaikkinensa koko juoksuosuus tuntui älyttömän työläältä. Koskaan en ole kisassa saanut reisiä näin huolella kipeiksi ja myös lihasten palautuminen kisasta kesti ennätys kauan.

Näinä aikoina on oltava ripeä, jos auringon mielii nähdä.

Kisalogistiikka: Kaikki kisaan liittyvät jutut (uintipaikka, vaihtoalue ja maali) sijaitsevat eri paikoissa ja etäällä toisistaan. Bussikuljetukset toimii kyllä kiitettävästi, mutta siirtymiset vievät turhaa energiaa.

Oho: Olin kertakaikkisen väsynyt koko kisan ajan. Pyöräosuudella silmissä musteni hetkittäin ja lähinnä halusin vaan kellahtaa jonkun sopivan pehmoisen lampaan kainaloon nukkumaan.

Ei näy SUPpailijoita.
Tuomio: 2 tähteä. Jotenkin työläs kisa. Tosin mulla ei ollut mikään loistokausikaan, joten tuo seikka voi vaikuttaa arvostelun objektiivisuuteen.


You Might Also Like

0 kommenttia