Elämäni Ironmanit - luukku 5

Ironman Frankfurt, Saksa Jawoll, tänään bratwursti haisee ja nahkahousut soi, kun tehdään keikka Saksaan. Frankfurtin kilpailuun tuli läh...

Ironman Frankfurt, Saksa

Jawoll, tänään bratwursti haisee ja nahkahousut soi, kun tehdään keikka Saksaan. Frankfurtin kilpailuun tuli lähdettyä, kun se oli kohteena helposti saavutettavissa, kuuleman mukaan Euroopan parhaiten järjestettyjä kisoja ja reitinkin piti olla helppo.

Frankfurt skyline.
Matkustaminen: Suoralla lennolla Franfurtiin. Me otettiin kentältä vuokra-auto alle, en tiedä oli fiksua vai ei. Kisasiirtymiset sujui ehkä vähän bussikuljetusta jouheammin, mutta Franfurtin keskustassa parkkeeraaminen oli a) hanurista ja b) kallista. Hotellitarjontaa riittää, mutta kuten myöhemmin käy ilmi, kisalogistiikan kannalta on mahdotonta löytää keskeistä sijaintia.

Sää: Niin no, mitäs tähän nyt sanoisi. Oikeastaan en suonut säälle ajatustakaan kisavarausta tehdessäni, joten aikamoisessa shokissa tuijotin kisapäiväksi luvattuja 32-35° lämpötiloja. Eli juu, omalle kohdalle sattui sitten legendaarisen kova hellekeli ja kuulin mittarin näyttäneen juoksuosuudella jopa yli 40° lukemia. Kun ei ole merta tai järviä viilentämässä, muodostui kaupunkiin melkoinen hautomo.  Toisaalta taas muina vuosina on ollut ihan inhimillisiäkin kisalämpötiloja. Huippuhelteet kuitenkin kai ovat yleisemminkin kiusanneet Keski-Euroopan kisoja. Että moiseen kannattaa varautua, kuten myös märkäpukukieltoon sitä myötä.

Yksi niistä Saksan harvoista järvistä.

Reitti: Uinti oli parina kierroksena keskelle hiekkakuoppaa muodostuneessa epätoivoisen pienessä lutakossa. Mutta ilmeisesti kyseessä oli paikallisella mittapuulla ihan varteen otettava järvi, koska kisaa edeltävänä päivänä vaikutti siltä, että kaikki lähiseudun horstit vaelsivat aurinkovarjot heiluen saman poteron ääreen. Oletteko Suomessa koskaan nähneet, että järvelle olisi useiden satojen metrien jono? En minäkään. On tämmöiselle ”satojen järvien maan” –asukkaalle aika erikoinen näky.

Pyöräreitti on kahtena kierroksena ja on suht nopea. Muutamia mäkiä, mutta sellai maasto kumpuilee sellai mukavasti, että ylämäkiin saa vauhtia. Joku semmoinen mukulakivipätkä siellä oli, joka vähän irrotteli amalgaameja hampaista. Siinä saattaa pyörässä oleva irtotavara olla vaarassa.

Juoksureitti oli 4 kierroksena ihan kaupungin keskustassa. Mun mielestä tämä on miellyttävin tapa hoitaa maraton-osuus, koska matkan voi helposti pilkkoa pienempiin pätkiin ja koko ajan riittää ihmisiä reitin varrella. Profiili on tasainen, kun joen vartta pitkin mennään koko ajan. Hyvin paljon tuli mieleen Turun Challenge-kisan reitti. Ehkä Turku on Suomen Frankfurt…

Vähän kun Aurajoella seilaisi.
Kisalogistiikka: Kisajärjestelyt olivat mun kisahistoriassa sieltä työläimmästä päästä. Uinti oli tolkuttoman kaukana kaupungin keskustasta. Me mentiin sinne omalla autolla ja jonotettiin tunti tolkulla niiden rannalle pyrkivien paikallisten kanssa. Perillä sitten parkkipaikka tilanne oli katastrofaalinen ja useamman kilometrin kävely kisakamojen kanssa paahtavassa helteessä ei mun mielestä ole mitenkään ihanteellista kilpailuun valmistautumista. Kisajärjestäjien puolesta paikalle oli kyllä bussikuljetus, mutta kuuleman mukaan ei siinäkään seisoskelulta ja odottelulta välttynyt. Käytännössä yli puolet kisaa edeltävästä päivästä meni varusteiden viemiseen. Myös keskustassa oleva maalialue ja vaihtoalue eivät mun mielestä olleet mitenkään toimivat. 

Oho: Missään en ole nähnyt niin mielikuvituksentota  ruokatarjontaa, kuin täällä. Oikeastiko saksalaisten mielestä kuivahko rinkeli sipauksella voita on jotenkin herkullinen välipala.

Ich.

Tuomio: 2 tähteä. Ei hurmannut minua tämä, enkä usko, että johtui pelkästään haastavasta säästä.

You Might Also Like

0 kommenttia