Elämäni Ironmanit - luukku 6

Ironman Copenhagen, Tanska Hyggehän on nyt tosi kuuma juttu, joten tällä kertaa olemme trendikkäästi Tanskassa. Tanskalaisilla on kaike...

Ironman Copenhagen, Tanska

Hyggehän on nyt tosi kuuma juttu, joten tällä kertaa olemme trendikkäästi Tanskassa. Tanskalaisilla on kaiketi koko ajan tosi kivaa, kun ovat niin onnellinen kanssa. Siellä ne ajelee polkupyörillä päivät pitkät ja iltaisin kynttilät palaa ja vilttien alla käy kuhina.

Mutta ihan oikeasti, Köpis vaikutti todella sympaattiselta paikalta ja kaikki tuntuivat olevan niin hyväntuulisia ja ystävällisiä, että se oli jopa vähän karmivaa. Kai niitäkin sentään välillä v*tuttaa. Kaupungissa oli söpöjä pikkukujia, kivoja kahviloita ja hyvää ruokaa. Smörrebrödia ja semmoista.
Tanskalainen portti.
Matkustaminen: Lentäen pääsee helposti ja useita kertoja päivässä. Jos aikaa riittää, laivaillen ja autolla matka taittuu myöskin, mutta siitä tulee vähän pidempi keikka sitten. Pyöräkyydin kanssa kannattaa lennettäessä olla tarkkana, koska kisa-aikaan koneessa ei sille välttämättä olekaan tilaa. Virkailijat olivat Helsinki-Vantaalla lievästi sanottuna tympääntyneitä pyöräkassien määrään. Majoitusvaihtoehtoja on paljon ja melko varmasti löytyy jokaiselle sopiva vaihtoehto keskeiseltä paikalta.

Sää: Kai täällä on perinteisen pohjoismaiset olosuhteet, eli sadetta tai paistetta tai jotain siltä väliltä. Pyöräreitillä tuuli saattaa kiusata, kun rannikkoa pitkin mennään. Ei kaiketi pelkoa märkäpukukiellosta, tosin mun kisakerralla pro-urheilijoilla tämä vaihtoehto oli vain muutaman asteen kymmenesosan päässä. 

Tanskalainen ranta.

Reitti: Uinti oli yksi pidempi kierros ja  sen päälle lyhyempi looppi toiseen suuntaan sillan ali. Vesi oli sameeta ja taisi siellä jotain kasvustoakin olla välillä, tai sitten mulla vaan oli lasit huurussa. Pientä virtausta saattoi olla myös paikoitellen tai sitten Virtanen vaan ui vinoon, koska yhdessä vaiheessa huomasin tekeväni melkoista koukkausta jollekin paikalliselle kesämökille.

Pyöräreitti (2 kierrosta) on alkuun meren rantaa pitkin ja tuossa kohtaa tuulen kanssa voi joutua tekemään töitä. Sisämaassa mennään paikoitellen melko kapeilla väylillä, jossa muutaman kerran meinasin mossauttaa kunnon monttuihin ja kerran löytää itseni traktorin tuulilasista. Koskaan muulloin ei ole kolari ollut kisassa näissä lähellä. Ilmeisesti paikallinen heinähattu ei tiennyt kisan olevan käynnissä tai sitten ei vaan välittänyt asiasta.

Juoksureitti kiertelee rannan tuntumassa keskeisillä paikoilla, eli koko ajan riittää katsojia ja kannustusta. Vähän toivoin näkeväni sen pienen merenneidon, mutta se ei tainnut osua reitin varrelle. Yhdessä kohtaa reitillä mennään laituria pitkin ja useamman tunnin jumppaamisen jälkeen alkaa tossu olla jo sen verta tahmea, että tuollainen pitkospuumainen pätkä tuntui turhan akrobaattiselta. Ilman tämmöisiä hitaampia osuuksia olisi melkein ollut täyden kympin juoksureitti.

Triathlonisti Tanskassa. Miettii syntyjä syviä.


Kisalogistiikka: Järjestelyt oli tosi sujuvat ja kisapaikkana tämä oli toimiva, vaikka oltiinkin keskellä isoa kaupunkia. Uintipaikka on vähän syrjemmällä, jokusen 10km tulee koukkausta sinne, mutta keskustasta sinne pääsee melko lähelle metroilemalla. Metrot kulkivat kaiketi myös aikaisin kisa-aamuna, mutta me otettiin hotellilta taksi ylimääräisen säädön minimoimiseksi.

Oho: Syön tosi harvoin pizzaa, mutta vieläkin tuolla kisan jälkeen syömäni mozzarella-pizza oli kyllä yksi parhaimmista. Toisaalta kun on 10 tuntia syönyt pelkkiä geelejä, mikä tahansa suolainen ruoka on melkoinen kulinarismin huipentuma.

Tanskalainen pizza.
Tuomio: 4 tähteä. Ei mitään ihmeempää eksotiikkaa, mutta näppärä ja hyvin järjestetty kisa lähellä.

You Might Also Like

0 kommenttia