Elämäni Ironmanit - luukku 7

Ironman Port Macquarie, Australia   Sopivasti kun ulkona on loskaisen märkää, ollaan tämän päivän tarinassa Australiassa. Melkoinen reiss...

Ironman Port Macquarie, Australia

 Sopivasti kun ulkona on loskaisen märkää, ollaan tämän päivän tarinassa Australiassa. Melkoinen reissu ”vain” yhden kisan takia, mutta mun mielestä kilpaileminen on ollut samalla myös loistava tilaisuus nähdä maailmaa ja erilaisia paikkoja. Muutenkin, kuin pelkästä turisti-perspektiivista.

Australia valikoitui kisakohteeksi, koska oltiin kerran aiemmin oltu Sydneyssa ja tykästyttiin paikkaan kympillä. Nyt oli tavoitteena nähdä Australiaa vähän laajemmin ja lisäksi olihan meillä siellä triathlon-tuttukin, sillä yksi Suomen huipuista, Jarmo Hast on jo pidemmän aikaa oleillut ”down under".

Joku semisti kuuluisa oopperatalo.

Matkustaminen: Lentäminen Australiaan vaatii istumalihaksia, se on fakta. Lentoja saa kuitenkin reititettyä suht järkevästi, niin että yhden vaihdon kautta ollaan perillä Sydneyssä. Mutta lähemmäs vuorokauden saa matkantekoon varata joka tapauksessa. Lisäksi aikaero tekee semmoisen kivan jipon, että huomaat yks kaks menettäneesi lähes 1,5 päivää elämästäsi. Sydneystä on edessä vielä n. 4 tunnin ajomatka Port Macquarieen (tosin myös sinne voi lentää, mutta kaikki immigraatiomuodollisuudet on ensin käytävä läpi Sydneyssä). Ajomatka on  melkoisen puuduttava. Ainut huvitus on Sydneyn keskustassa seikkailu, sen jälkeen edessä on todella tylsää moottoritietä, jonka varrella on pääasiassa ainoastaan eukalyptys-puita sekä kohtuullisen makaabereja liikennekuolemista kertovia julisteita.

Majoitusvaihtoehtoja on kohtuullisesti, aidoimmillaan kisatunnelman pääsee kokemaan starttialueen läheisyydessä olevalla leirintäalueelle tai sitten voi asua vähän fiinimmin hotellissa tai vuokrakämpässä.

Aikaeron takia kannattaa paikalle mennä todella hyvissä ajoin. Mun sisäinen kello ei reilussa viikossakaan päässyt täysin rytmiin ja olin vielä kisassakin pari ensimmäistä tuntia vähän nukuksissa.

Port Macquarie on kompaktin kokoinen kaupunki, josta on helppo lähteä kisareitille pyöräilemään ja lisäksi maauimalaan pääsee edullisesti uimaan ja altaassa oli aina hyvin tilaa.

Koiran ulkoiluttajien suosikkipaikkoja.

 SääKun valmistautuu kilpailemaan Australiassa, jotenkin odottaa automaattisesti paahtavaa hellettä. Mutta parhaiten säätä kuvaisi kylläkin todella vaihtelevaksi. Päivät oli pääosin aurinkoisen kuumia, mutta sadekuurot saattoivat iskeä aivan yllättäen ja valtavalla voimalla. Itse kisapäivä oli tällä kertaa melko kostea ja lämpötila inhimillinen, joten pohjoismaalaisittain oli ihan sopivat olosuhteet. Tuulista siellä tietenkin oli, kun meri velloi vieressä.

Pyöräreitin kääntöpaikalla.

Reitti: Aallot oli meressä aivan valtavia, mutta uintireitille oli löytynyt tyyni paikka ”kainalosta” tai semmoisesta lähes tuulettomasta poukamasta. Näytti olevan pelikaanien suosiossa myös nuo nurkat. Reitti mutkitteli yhtenä kierroksena ja suurinpiirtein puoliväliin oli kisan ajaksi rakennettu jyrkkä silta, jonka kiipeäminen konttausasennossa pisti mukavasti hapoille. Vesi oli kirkasta ja suht lämmintä. Pro-urheilijoilla oli ihan hilkulla, ettei mennyt simmari-touhuiksi.

Herra Pelikaani

Pyöräreitti (2 kierrosta) mennään koko ajan meren rantaa myötäillen. Matkalle mahtuu sitä eukalyptys-metsää, suistoja, puistoja ja muutama pikkuinen kylänen. Tuuli oli ensimmäisellä kierroksella sivuttaista, jälkimmäisellä vastaista, muttei missään vaiheessa mitenkään ylivoimaista. Muutama kumpuileva mäki reitille mahtuu, sekä yksi vauhdit pysäyttävä, ei pitkä, mutta jyrkkä nousu. Tamperetta tunteville ehkä Hervannan Lukonmäki olisi profiililtaan tätä lähimpänä. Legenda kertoi, että jengi lankeaisi tässä kohdin taluttamaan, mutten mä ainakaan tämmöistä nähnyt. Tosin kevyemmät välitykset olisi monelle tehnyt hyvää. Toisaalta niin olisi tehnyt myös parempi ajotaito; pyöräosuus oli eurooppalaiseen silmään melkoista hissuttelua, mm. mutkissa ja alamäissä oltiin yltiövarovaisia.

Juoksureitti (3 kiekkaa) kiertelee rannan tuntumassa ja ehdottomasti hauskin kohta on pitkä tasainen pätkä suistoalueella, jossa näkee juurikin niitä pelikaaneja ja muita eksoottisia vaakkuja. Kiduttavin kohta on jokaisen kierroksen alku, jossa juostaan maalialueen ohitse ja aivan palautumisteltan vierustaa. Todella lohduttavaa katsella, kun puolimatkan maaliin tulleet  siellä vetelee olutta ja pizzaa, kun itsellä on vielä tolkuttomalta tuntuva taival jäljellä. Juoksureitti oli melko tasainen ja sisälsi vain yhden pidemmän nousun. Paikoitellen reitillä oli kapeita kohtia, joissa juoksijat jonoutui ja joissa joutui tekemään kamikaze-loikkia rotvallin reunan yli ”excuse-me”:tä huudellen.

Rouva Triathlonisti.

KisalogistiikkaJärjestelyt keskittyneet pienelle alueelle ja kaikki toimi sujuvasti, joten ei valittamista tältä osin. Vähän takakireitä ne on kaikenlaisten tarkistusten kanssa.

Oho: Ausseille tuntuu ajanotto olevan vähän haasteellista, joten omat mittarit on syytä olla käytössä.
Herra Koala.

Tuomio: 3 tähteä. Ei ehkä sitä kaikkein hienointa Australiaa kuitenkaan. Jos tuonne saakka lähtee, harkitsisin ehkä mieluummin esim. Melbournea tai Cairnsia.

You Might Also Like

0 kommenttia