Elämäni Ironmanit - luukku 9

Ironman World Championship, Kailua-Kona Hawaii, Yhdysvallat Puuuh, joulu on aivan kohta ja viimeistä luukkua viedään täällä. Lupaan nyt...

Ironman World Championship, Kailua-Kona Hawaii, Yhdysvallat

Puuuh, joulu on aivan kohta ja viimeistä luukkua viedään täällä. Lupaan nyt jättää maailman hetkeksi rauhaan näiltä päivityksiltäni.

Tänään leit pyörii kaulassa ja ukulele soi, kun mennään niin kauas kuin vain mahdollista, eli Hawaii’n Big Islandille, jonne maailman parhaat triathlonistit matkaavat aina lokakuussa. Jos joku ei tätä vielä tiedä, niin tähän kisaanhan ei noin vaan osteta ilmoittautumista, vaan paikka tänne on ensi ansaittava jostain muusta Ironman-sarjan kilpailusta. Sen jälkeen maksat vielä itsesi kipeäksi osallistumisesta ja vasta sitten voi alkaa varailla lentoja ja majoituksia (ja maksaa taas itsensä kipeäksi).

Tältäkö paratiisissa näyttää.

Matkustaminen: Kauas on pitkä matka ja käytännössä homma menee niin, että jostain Euroopan hubista lennetään ensin Los Angelesiin / San Franciscoon ja sieltä edessä on vielä semmoinen Kanarian lennon verran perille Isolle Saarelle. Me oltiin meno- ja paluumatkalla hotellissa Losissa ja muutaman tunnin unitauko puhtaissa lakanoissa auttoi pitämään matkalaiset järjissään. Kaiketi koko souvin voi vetää myös yhteen putkeen, mutta kaikki immigraatio-muodollisuudet on joka tapauksessa tehtävä jo mantereella ja niissä k-e-s-t-ä-ä.

Majoitusvaihtoehdoista sen verran, että vaihtoehtoja kyllä saarelta löytyy, mutta keskeisimmillä paikoilla olevat paikat taitavat jo nyt olla varattuja ensi vuoden lokakuuta varten. Varsinkin kävelymatkan päässä kisa-alueelta olevaa yösijaa voi olla todella hankala löytää. Autolla pääsee liikkumaan suht nopsaan jostain vähän kauempaa saarelta, mutta ainakin itseä alkoi viimeisinä päivinä korveta jatkuva parkkipaikan etsiminen.

Aikaeron ja ilmaston takia paikalle on syytä mennä todella hyvissä ajoin, jos haluaa kropan olevan suurinpiirtein sinut olosuhteiden kanssa kisapäivänä.

Täältä sitä Kona-kahvia saa.
SääMitä tästä nyt voi sanoa. Minä, joka palelen tasan aina ja joka paikassa, en palellut täällä kuin ilmastoidussa autossa. Oikein odotin, että josko nyt vähän hytisyttäisi uinnin päälle tai illan viiletessä, mutta ei. Ilma oli jatkuvasti kuin lämpöinen huopa ja vähän enemmänkin. Ensimmäisellä viikolla sain tasaisin väliajoin päänsisäisiä paniikkikohtauksia, koska olin aivan varma, ettei moisessa kuumuudessa yksinkertaisesti voisi kisata. Onnistuneiden kisaan valmistavien treenien ansiosta kuumuuteen vähitellen kuitenkin tottui.

Pyöräreitillä sitten tietenkin tuulee ja mereltä repivä sivutuuli sekä uuvuttava vastatuuli vaatii järkeä, hyvää ajotaitoa ja tietenkin vahvoja pyöräjalkoja.

Katson autiota hiekkarantaa.
Reitti: Uintireittihän on aivan ainutlaatuinen. Kirkas vesi on lämpimämpää kuin Hervannan uimahallissa ja aika harvassa paikassa saa uida yhdessä delfiinien kanssa (aviomies tosin väitti nähneensä myös pienen hain). Yhtenä kierroksena ulappaa kohti uitava reitti tosin tuntui tolkuttoman pitkältä ja vaikka merivesi kelluttikin, niin kyllä huonompi uimari alkoi kaivata märkäpukua.

Pyöräreitti yksi kierros Hawin kylään ja takaisin. Koko ajan mennään tylsähköä highway’ta pitkin ja suoraan sanottuna matkalle ei mahdu hirveästi mitään ihmeellistä nähtävää. Nousua on jonkin verran, mutta suurimman haastavuuden asettaa varmasti tuo jo aiemmin mainitsemani tuuli. Jotenkin mulla nyt ei vaan ole mitään muuta sanottavaa pyöräosuudesta. Tai oikeastaan siitä ei jäänyt mitään erityistä mieleen. Ainoastaan muistan yhdessä kohdassa kyynelehtineeni, kun tien viereen oli tuotu kyltti, jossa jonkun kisaajan vaimo (tyttöystävä) ilmoitti raskaudestaan.

Pyöräreitin maisemaa.

Juoksureitti käy ensin heittämässä tasaisemman pätkän Ali’i Drivella ja sitten edessä on se tuskaisempi taivallus Kuningatar K:n valtatietä pitkin kohti Energy Labia. Energy Lab on se kuuluisa paikka, josta triathlonistit näkevät (painajais)unia. Kävin ennen kisaa tekemässä juoksutreenin tuolla ja olin varma, että viimeistään tuonne hornankattilaan katkeaisi Virtasen Kona-seikkailu, mutta itse kisapäivänä fiilis oli lähinnä; ”urheilujuomat rinnuksille ja äkkiä kotiin”. Joten hyvällä valmistautumisella täysin selvitettävissä oleva haaste. Energy Labin jälkeen edessä on vielä viimeiset raastavat kilometrit sillä samaisella valtatiellä. Onnekkaimmat ehtivät maaliin ennen auringonlaskua.

Onko tässä yksi havitelluimmista Ironman-maaleista?
Kisalogistiikka: Kaikki kisajutut on keskittyneet yhteen paikkaan, joten siinä mielessä simppeli juttu, mutta kuten kirjoitin, voi autolla liikkuessa parkkipaikan löytäminen olla hankalaa viimeisinä päivinä. Muutenhan järjestelyt on täällä huippuluokkaa ja jokaista urheilijaa kohdellaan kuin suurta tähteä.

OhoOltiin kolmesti vaikeuksissa virkavallan kanssa tällä reissulla. Jo rajalla meidät otettiin erilliseen huoneeseen ja istuttiin siellä ”pidätettyinä” useampi tovi. Konan lentokentältä lähdettäessä paikkallispoliisi pysäytti, kun ajettiin ylinopeutta (huom! mailit nopeusnäytössä). Lisäksi vielä puistonvartija käräytti meidät, kun hiippailtiin laittomasti suljetussa kansallispuistossa.

Kisalaituri päivää myöhemmin.
Tuomio: 3 tähteä. Kyllähän tämä kannattaa käydä katsomassa, jos mahdollisuus annetaan, mutta loppujen lopuksi kisa se on siinä, missä muutkin. Hienoja elämyksiä löytyy varmasti myös lähempää.

Ja lopuksi vielä Hyvää Joulua kaikille säädyille!
Kuva on Mansesta, ei Hawaii'lta.


You Might Also Like

0 kommenttia