Pitää mennä hitaasti voidakseen mennä kovaa

Olen varmaan se viimeinen ihminen, jolta kannattaa tulla kyselemään vinkkejä uintiin. Ja silti ajattelin tällä kertaa kirjoittaa viime aiko...

Olen varmaan se viimeinen ihminen, jolta kannattaa tulla kyselemään vinkkejä uintiin. Ja silti ajattelin tällä kertaa kirjoittaa viime aikojen oivalluksesta sillä saralla. Nimittäin muutamia valonpilkahduksia on ollut satunnaisesti nähtävissä ja ekaa kertaa ikinä, on meno paikoitellen tuntunut helpon kevyeltä ja vedessä on ollut oikeasti mukava olla. Uskallanko sanoa, että olen tuntenut oloni jopa sulavaksi.  Kellolla nyt edelleenkään ei ole kovin inspiroivaa kerrottavaa, mutta jo pelkästään se, että meno on taloudellisempaa, enkä pitkissäkään treeneissä hakkaa käsiäni koomaan, antaa toivoa tulevia kisakoitoksia varten.

Meitsie.

Se suuri oivallus on ollut, että toisin kuin näissä kahdessa muussa lajissa, uinnissa täytyy mennä hiljaa, voidakseen mennä kovaa. Pyörässä ja juoksussa pääsääntöisesti nostetaan kadenssia, mutta uinnissa rauhalliset, tehokkaat käsivedot, jossa voima kohdistuu oikeaan suuntaa, on se juttu, joka oikeasti vie eteenpäin. Tietenkin lyhyen matkan voi uida tuulimylly-tyylilläkin kovaa (ja silloin saa muuten radalla varmasti tilaa), mutta pidemmän päälle vauhdin löytäminen pelkästään käsivetotahtia tihentämällä kasvattaa ainoastaan maitohappojen, ei vauhdin määrä. Käsivedossa pitää olla sitä tuntumaa ja otetta veteen, asia jota ärsyttävyyteen asti kaikenlaisissa uintioppaissa hoetaan. Joku viksu sanoikin mulle taannoin, että vedessä liikkuminen on vähän kuin illuusiota.

Hommaa on helppo testata uimalla tasavauhtisessa peesissä. ”Katsomalla” rauhassa yhden käsivedon loppuun ennen uuden aloittamista, näyttäisi pysyvän perässä vähintään yhtä tehokkaasti, kun hirveellä hosumisella ja räkimisellä. Siinä ehtii rauhassa ottaa happeakin, mikä tuntuu vähintäänkin mukavalta, kun on viimeiset 6 vuotta ihmetellyt, miksi olo on vedessä kuin kulhostaan tippuneella kultakalalla.

No nyt täällä on ollut aika koomeeta maisemaa, myönnetään.
Lisäksi muuten vihdoin näiden vuosien jälkeen, olen sortunut käymään saunassa aina ennen uintia. Ennen pidin sitä vähän turhana pehmoiluna, mutta hei miksei kukaan kertonut, kuinka saunomisen päälle altaassa tuntuu, kuin olisi lämpöiseen vilttiin kiedottu. Vaikutus tosin valitettavasti kestää vain reilut kolme varttia ja niinpä 1,5h treenivuoron lopuksi keskimäärin aina olen jo huulet sinisinä ja harmittelen, ettei kotona sähköpeitto lähde kauko-ohjauksella päälle.


Näiden yleisten saunojen normisto jaksaa mietityttää, jotta saako sitä löylyä heittää ja pitääkö asiaan ensin kysyä lupa. Ja pitääkö sitten kysyä vielä, että kuinka paljon. Ja mitäs jos se sanoo, ettei saa heittää, niin saako siitä huolimatta heittää ja olla vaan, että mitäs läksit. Meikäläinen kun on kotoisin seudulta, missä Sauna-Timo otti miehistä mittaa, niin mulle ei mitkään ihan pienet liruttelut kiukaalle riitä.

Kotipiha.

You Might Also Like

0 kommenttia