Munarikasta pääsiäistä

Koskaan sun elinaikana ei ole ollut näin kylmää pääsiäistä, totesi äitini eilen. Mahtista, saimme siis raihuohon ja Kinder-kakun lisäksi na...

Koskaan sun elinaikana ei ole ollut näin kylmää pääsiäistä, totesi äitini eilen. Mahtista, saimme siis raihuohon ja Kinder-kakun lisäksi nauttia parhaimmista pääsiäiskeleistä sitten viimeiseen 37 25 vuoteen. Oli vielä suht runsaasti suunniteltu kaikenlaista urheilullista ohjelmaa jokaiselle päivälle. Mutta ehkä se oli mulle ihan oikein; mitäs ravasin tuolla etelän mailla niin useaan otteeseen alkutalvelta, kyllä kotimaa halusi pitää huolen, että pääsisin siitä huolimatta riittävästi nauttimaan myös sen arktisista oloista.

Narsissos.

Perjantaina tein keskipitkän maantiepyörälenkin. Alkureissusta väistelin jäisiä sekä lumisia kohtia ja jouduin tekemään yhden u-käännöksen maiseman muuttuessa turhan talviseksi. Onneksi Pirkanmaan eteläpuolelta löytyi sen verran jäätöntä baanaa, että sain tarvittavan ajan kasaan. Loppulenkistä aurinko meni sopivasti pilveen ja väkivaltainen viima suorastaan nauroi meikäläisen kerrospukeutumis-yritelmille. Vesi jäätyi pullossa jossain parin tunnin kohdalla ja epätoivoisesti imeskelin jäähileitä, kunnes lopulta korkkikin jäätyi niin tiukasti kiinni, että kotiin saakka oli jaksettava kuivin suin. Kotitiellä olin jo niin kauheassa kohmelossa, että luulin tipahtavani pyörän päältä. Onneksi treeniin kuului vielä juoksua, jonka aikana pahimmat kuurat ehti rapista pois.

Yrittänyttä ei laiteta, tai kun on riittävän tyhmä, ei tajua antaa periksi. Ihan kuinka vaan, mutta lauantaina olin varustautunut entistä paremmin ja paksummin. Otin suunnaksi vielä mäkisen reitin, jotta lämpö pysyisi polkiessa yllä. Muuten hyvä keksintö, mutta vastaavasti pitkät alamäet vähän vesittivät tätä ideaa. Aurinko jaksoi pysytellä esillä eilistä pidempään ja teki lenkistä edes siedettävän. Viimeisellä viidellä kilometrillä matkaa tosin vauhditti sakeahko lumikuuro. Huippua. Energiaa kylmässä ajo vei normaalia enemmän ja loppupäivän aktiviteetti koostui lähinnä jäätelöpurkkien halailusta. Ja ei, niin kylmä ei ole koskaan, ettei jätski maistuisi.

Pirkanmaalla on omanlaisensa eläinkunta.
Sunnuntaina aamulla ulkona odotti sitten täysin talvinen maisema. Onneksi ohjelmassa oli ”vain” pidempi juoksu ja lyhyempi pyöräverra. Nastalenkkareita en suostunut enää kaivamaan esille, vaan lipsuttelin menemään perinteisen metsälenkkini teemalla ”ylämäet sipsutellen, alaspäin pyllymäkeä”. Takaisinpäin tullessa koko pääsiäisen seurannut ystäväni pohjoinen viima iski jälleen ja siinä vaiheessa vastaan maastopyöräillyt aviomies sai sijaiskärsijänä kuulla täyden laidallisen Suomen, harrastuksen ja ylipäätään elämän absoluuttisesta kurjuudesta… Pyöräverrassa tämä pakkasakka sentään suli ja vähän jaksoi jo naureskella. Suihkussa pesin kohmeisia käsiä ja katselin haikeana Garminin rannekkeen aiheuttamaa, jo pahasti haalistunutta rusketusraitaa.

Finaalipäivä on kai perinteisesti se paras päivä ja niin huipentui tämäkin pääsiäinen tänään pitkään pyörälenkkiin. Aurinko paistoi käytännössä koko matkan, lunta satoi vain vähän eivätkä juomat jäätyneet missään vaiheessa. Vaatettakin oli päällä sen verta paljon, että melkein tuli kuuma. Nyt jännityksellä odottelemaan vappusäitä.

Kuumailmapallo. Vai rengas?

You Might Also Like

0 kommenttia