Nukkumatti

Minulla ja nukkumatilla on aina ollut monimutkainen suhde. Varsinkin lapsena ja nuorempana nukkumasa katosi aina, jos tiedossa oli jotakin ...

Minulla ja nukkumatilla on aina ollut monimutkainen suhde. Varsinkin lapsena ja nuorempana nukkumasa katosi aina, jos tiedossa oli jotakin vähän jännittävää, jos joku asia harmitti tai jos jouduin esimerkiksi nukkumaan vieraassa paikassa. Yökyläilyt kavereiden luona olivat hauskoja kyllä, mutta kyllästyneenä pyörin öitä patjamajoituksessa ja yritin kuluttaa aikaa kattolautoja laskemalla.

Ollapa Katti Matikaisen unenlahjat.
Joskus tossa 20 ja 30 ikävuoden välissä unettomuus äityi niin pahaksi, että työkaverit alkoivat huolestua zombie-maisesta olemuksestani. Asiaa pohdittiin useamman kerran lääkärin kanssa, mutta ehkä paras apukeino oli lopulta ollut oppia hyväksymään se, että huonounisuus on osa mua vähän niinkun muutkin luonteenpiirteet ja sen kanssa on vaan opittava elämään. Jostain sitäpaitsi olen lukenut, että osa ihmisistä on synnynnäisesti niitä ”nuotion vartijoita”, jotka siis ovat herkempi unisia ja valvovat öitä leiriä vahtien. Eli nukkukaa te muut huoleti, meitsi kyllä laittaa halkoja lisää valkeaan. J

Nykyään nukun suurimman osan ajasta ihan ok. Mutta kyllä rentoutumiseen ja ilta-ajan rauhoittamiseen täytyy silti kiinnittää huomiota. Mulla on kaikki omituisia pikkurutiineja ja nukkumapaikkakin vaihtuu fiiliksen mukaan. Välillä uni tulee parhaiten piikkimatolla, joskus on pakko siirtyä alakertaan omaan rauhaan ja joskus makuuhuoneeseen kömpivä aviomies saattaa löytää mut torkkumasta lattialta karvamaton päältä. Kahvinjuonnin olen jättänyt ainoastaan aamupäivälle (nyyh) ja päikkäreitä en nuku koskaan. Iltatreenejä tai mitään muutakaan kovin jännittävää iltatekemistä pyrin välttämään.

Välillä ei malta nukkua, koska odottaa jo aamukahvia.
Mutta siitä piti kirjoittamani, kuinka nukkuminen vaikuttaa tähän mun treenielämään ja treeneistä palautumiseen. Kun totta kai unen ja levon kanssa pitää olla erityistarkkana. Rentoilua ja sängyssä makoilua mielellään 9-10 tuntia, josta varsinaista unta toivottavasti vähintään 8 tuntia. Huonosti nukuttuja öitä tulee väistämättä viikkoon ainakin se yksi.  Ja aika säännöllisesti, jostain vuorovedestä tai mistä lienee kuun asennosta johtuen, välillä nukun kokonaisia viikkoja huonosti. En ole löytänyt mitään syy-yhteyttä kovien treenien / treenijaksojen ja nukkumatin katoamisen välille. Eniten herraa tuntuu säikyttävän henkisen puolen jutut. Esimerkiksi etelän treenileireillä nukun päänsääntöisesti sikeästi kun pikku possu vaikka treeni kuormaa on paljon. Yhtä lailla univelka tuntuu ensimmäisenä vaikuttavan henkiselle puolelle. Kaikki pienetkin jutut kiukuttaa ja vähän haasteellisemmat hommat alkaa stressata, kun pää on höttöinen ja väsymys kirvelee silmissä. Treeneissä fyysinen puoli jaksaisi kyllä, mutta henkinen puoli ei välttämättä jaksakaan antaa sitä vaadittavaa 100% keskittymistä.

Mulla on nyt jonkin aikaa ollut univahtina Emfit QS-hässäkkä, joka siis mittaa unen lisäksi monia muita hienoja palautumiseen ja kehon tilaan liittyviä juttuja. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea enemmän Emfitin omilta sivuilta. Alkuun olin melko vakuuttunut, että moinen vehje patjan alla saa meitsin pimahtamaan lopullisesti. Meinaan, että alkaisinko suorittajaluonteelleni tyypilliseen tapaan ottamaan taas turhia suorituspaineita myös siitä nukkumisesta. Mutta yllättävää kyllä, olenkin suhtautunut tähän rennon kiinnostuneesti. Ja kun en ole mikään fanaattinen numeronikkari tai arvojen tarkkailija, niin Emfit on lähinnä vahvistanut oikeiksi omat fiilikset palautumisesta ja siihen vaikuttavista pienistä ja isommista jutuista.  Kuormituksen ja levon määrä näyttäisi pysyvän balanssissa ja satunnaisten monttujen jälkeen elimistö osaa ihailtavasti korjata itseään, jos sille vaan antaa siihen mahdollisuuden.

Katti harrastaa päikkäreitä.
Helpottavaa on ollut huomata, että keskimäärin laadukasta unta tulee palautumisen kannalta riittävästi. Myös silloin, kun itsestä on tuntunut, että koko yö on mennyt lähinnä sängyssä pyöriessä. Samoin olen huomannut, etteivät ne kuormittavat tekijät yleensä löydykään treeniohjelmasta, vaan eniten kierroksia nostavat muussa elämässä tapahtuva kuohunta tai pitkät työpäivät. Onpa joskus jopa käynyt niin, että viikon heikoimmat lukemat ovat tallentuneet turhan tiukkatahtisen, vaikkakin urheiluvapaan päivän jälkeen.


Mitään hienoja näyttökaappauksia en omasta datasta laita, koen sen jo vähän turhan henkilökohtaiseksi. Eli ette nyt valitettavasti pääse sänkyyn mun kanssa. 

You Might Also Like

0 kommenttia