Positiivista Pirjoa

Kun olin viimeksi vähän negatiivinen, niin kirjoitellaan nyt tasapainon vuoksi mukavista jutuista. Sinne jäi tämä maisema.   Ensi...

Kun olin viimeksi vähän negatiivinen, niin kirjoitellaan nyt tasapainon vuoksi mukavista jutuista.

Sinne jäi tämä maisema.

 Ensinnäkin on aika hullun kivaa olla kotona. En jaksa edes valittaa näistä kohtuullisen keikkuvaisista kevätsäistä. Reissasin tässä alkuvuoden aikana niin monta reissua, että nyt on kivaa vaan olla kotona ja elää perusarkea. Ainakin viikon verran. J Eikun oikeasti. Etelän treenileireillä sitä kuitenkin enimmäkseen elää siinä omassa urheilukuplassaan, enkä mä ainakaan jaksa treenien lisäksi keskittyä ainoastaan palautumiseen ja Garminin datan purkuun, vaan kaipaan jotain täysin ei-urheilullista tekemistä. Töitä, veroilmoituksia, tilinpäätöksiä, rairuohon istuttamista, pihahommia ja sen semmoista. Sekä kissa-vanhusta ja sen raivostuttavaa naukumista ruokakupin ympärillä.

Hianoo oli. Ei voi muuta sanoa.
Kuitenkin treenielämästäkin suurin osa on sitä arkista puurtamista, semmoista perustekemistä siis, jossa myös pitää jatkuvasti säilyttää taso ja keskittyminen. En tiedä, kuinka suuri vaikutus noilla ulkomaan komennuksilla todellisuudessa on fyysiseen kuntoon. Että onko se enemmänkin semmoinen henkinen hetkellinen helpotus. Luulisin, että suurin osa kunnosta rakennetaan täällä kotimaassa ja silloin on osattava fiksusti sopeutua olosuhteisiin, aikatauluihin, perhe-elämään jne. Mun mielestä tästä ”arkisesta ahertamisesta” täytyy myös osata nauttia, niin urheilu- kuin muussakin elämässä, ettei elettäis vaan viikonloppua, lomia tai matkoja varten.

Kaktuspuutarha.
Jotenkin tuosta Lanzaroten keikasta palautuminenkin meni nyt kai aika oppikirjamaisesti. Sillä olen kaikkien mittareiden mukaan täynnä energiaa. Juoksussa varsinkin tossu on kevyt ja ensimmäisellä maantiepyörälenkillä luulin vastatuulta alkuun myötätuuleksi. Tuota juoksua on nyt tullut koko talven treenattua sen verta laadukkaasti, että sen suhteen on jopa itsellä suuria odotuksia. Välistä kilometrit rullaa hölköttelymeiningillä semmoista vauhtia, joka ennen oli puhdasta VK:ta. Käytiin Lanzarotella viimeisinä päivinä juoksemassa pikkuisen kylän pikkuisella radalla vetoja ja kyllä se yläalueen kutittelu aina tuntuu nostavan kuntoa uudelle tasolle. Positiivista on huomata, että 3.5x min/km vauhdit tulevat jo kohtuu rutiinilla, vasta mentäessä lähemmäs 3.40 min/km vauhteja alkaa ahdistaa. Tosin veikkaan mun ahdistusalueen olevan toistaiseksi aika kapea. VK:n yläalueella ja anaerobisella-kynnyksellä seilataan jo kyllä niin tuntemattomilla vesillä, että veikkaan sieltä noutajan minut noukkivan suht hätäiseen.

Joku möllin näköinen siinä pyöränsä kanssa.
Sekin on mukavaa, että toisin kuin mooonena keväänä tätä aiemmin, mulla ei lymyä mitään täydenmatkan ponnistelua näköpiirissä. Tänä vuonna moinen on edessä aika tarkalleen vasta puolen vuoden päästä, joten tässä voi varsinkin henkisellä puolella ottaa rennosti ja keskittyä vaan treenailemaan.


Mutta pikkaisen täytyy laittaa jotain valitustakin loppuun. Nimittäin reissusta paluun jälkeisenä päivänä olin kaupassa ja jostain kummallisesta päähän pistosta päädyin ostamaan alla olevia proteiinikeksejä. Ilmeisesti hirmuinen jet lagi tai joku päällä, koska harvemmin mihinkään tuommoisiin sorrun. No, voin kertoa että älkää missään tapauksessa ostako näitä. Maistuvat ihan homejuustolle. Ja kuolemalle. Argh. Miksi nykyään pitää kikkailla ja vääntää tuotteita uuteen uskoon jollain sen hetkisellä ”muotileimalla”, kuten proteiini tai vegaani. Miksei vois vaan myydä aitoa, hyvää, ruokaa.
Kuoleman keksit.


You Might Also Like

0 kommenttia