Nyt mennään

Olin tässä viikon ”kesälomalla”. Ohjelmoiduista treeneistä siis. Noin niinkun omasta mielestä onnistuin aika hyvin löysäämään pipoa, mutten...

Olin tässä viikon ”kesälomalla”. Ohjelmoiduista treeneistä siis. Noin niinkun omasta mielestä onnistuin aika hyvin löysäämään pipoa, mutten mä nyt sentään missään terangilla istunut ja kitannut kaljaa. Mutta oli aika sairaan siistiä kruisailla fillarilla päämääröttämästi ilman tehotavoitteita semmoisella perinteisen sunnuntaipyöräilijän meiningillä. Mutta olin taas unohtanut, ettei kannata olla liikenteessä yhtä aikaa työmatkapyöräilijöiden kanssa. Meinaan työmatkatempo on harvinaisen raaka laji. Armoa on turha rukoilla ja mitä parempi varustus sulla on ja mitä kireemmät trikoot sitä varmemmin joudut jonkun lättäjalkaisen Jopo-kuskin nöyryytysyrityksen kohteeksi. 

Pirkkalan metsiin oli tullut kaikenlaisia uusia polkupätkiä ja kyllä sielu lepäsi juoksulenkillä, kun Garminin sijaan kukkui pelkkä käki.  Kävin myös järvessä fiilistelemässä ja keräämässä kaikki vesikasvit tutulta uintireitiltä. Mies valvoi menoa SUP-laudalta käsin ja jossain vaiheessa tämä innokas uimari kolautti menemään suoraan päin laudan päätyä. Tulipahan siis mieskin sitten siinä samalla uitettua. Vaatii taitoa, että Näsijärven kokoisessa lätäkössä onnistuu kolaroimaan.

Mä ja valmentaja.

Nyt kun kauden pääkisaan on aikaa 4 kuukautta, on aika vetää totinen ilme naamalle ja lopettaa kaikki pelleily. Nyt mennään ja laitetaan 110% peliin. No okei, ehkä mä jatkossakin saatan vähän repiä huumoria tästä touhusta.

Mietin tähän muutaman kohdan, jossa voisin vielä tehdä entistä paremmin.

Uintitreenit. Jokaisella uintitreenillä pitää olla tarkoitus ja ne tehdään ajatuksella. Osan niistä pitää olla niin kovia, että muutama kyynel tipahtaa uimalasien sisälle. Kun uinti on (valitettavasti) se yksi näistä kolmesta lajista, ei sen treenaaminen voi olla mitään kevyttä oheistoimintaa. Tähän liittyen myös yläkropan liikkuvuutta pitää jaksaa tehdä, eli kaikenlaista kepin veivausta, venymistä ja vanuttelua.

Syöminen. Pitää syödä enemmän ja säännöllisesti. Eikä pelkkiä mansikoita, herneitä ja hedelmiä, vaikka oikeastaan voisin näin kesäisin elää pelkästään niillä.

Meidän jengiä Slovakiassa.
Palautuminen. Nurmikonleikkuuta, kivien kantelua ja yleistä säntäilyä pihalla ei lasketa palautumiseksi. Edes hetki pitää malttaa vaan makoilla sohvan nurkassa tai laiturilla, vaikka kuinka oma mieli syyttäisi silloin laiskottelusta.

Keskittyminen. Vaikka inhoan nykyistä trendiä "läsnäolon harjoittelusta", totean nyt tähän silti, että treeneissä pitää olla läsnä. Niiden aikana on turha stressata tekemättömistä kotitöistä tai miettiä kauppalistoja. Eikä treenatessa myöskään panikoida sitä, onko oma tekeminen riittävällä tasolla tai treenaanko riittävän kovaa.


Itseluottamus. Viitaten äskeiseen kohtaan. Mulla on huiput treeniohjelmat, joita tarvitsee vaan suorittaa, ajatustyö on jo tehty muualla. Mutta myöskään väsyneitä päiviä tai tavoitevauhdeista jäämistä ei tarvitse pelätä. Joskus kaikista kehittävimpiä treenejä on olleet ne, joissa on tullut totaalihyytyminen liian koviin tavoitteisiin pyrkiessä (tätäkin maltilla siis, kovin usein ei parane vetää överiksi).

Evästä.

You Might Also Like

0 kommenttia