Lomalla vai lomalla?

Olin viime viikon ekaa viikkoa kesälomalla. Tai no, monen mielestä en varmaan edes ole oikeissa töissä, kun teen jotain 60-70% työviikkoa. ...

Olin viime viikon ekaa viikkoa kesälomalla. Tai no, monen mielestä en varmaan edes ole oikeissa töissä, kun teen jotain 60-70% työviikkoa. Samalla viime viikko oli tuntimäärällisesti yksi tiukimmista kotimaassa tehdyistä treeniviikoista. Silti tuntui, että aika jäi ihan riittävästi myös ”normaali” lomalaisen juttuihin. Jäin sitä miettimään, että mitähän tekisin lomallani toisin, jos en olisi näin mielenvikaisesti hurahtanut tähän lajiin.

En varmaan ainakaan aamulla hipsisi sadetyyneen rantaan märkäpuku vyötäisillä ja uimalakki tiukasti päässä. Vähänhän se hytisyttää ja normaali lomalainen varmaan kääntäisi tässä vaiheessa vielä kylkeä peiton alla. Mutta toisaalta, silloin jäisi näkemättä meidän rannassa majaileva joutsenperhe, joka kyseisenä aamuna vandalisoi naapurin pihaa hakkaamalla siellä roskista lommoille. Jäikö aamukahvit juomatta vai mikä mahtoi kiukuttaa. Tää joutsenperhe on tuonut uusia reitinvalintoja meikäläisen uintitreeneihin, koska jos nokkavoimalla saa jo roskiksen kuhmuille, en halua kokeilla, millaista vauriota sillä saa yhden triathlonistin pääkoppaan. Mutta onneksi järvessä on tilaa ja hyvin ollaan toistaiseksi mahduttu samalla lahdelle.

Meidän lahden posse.
Tavalliselle lomalaiselle varmaan riittää auringonoton lomassa vilvoittava pikkupulahdus veteen, mutta minä pääsin nauttimaan aallokkoisesta järvestä reilun 5km uintireissun verran (jaa miten niin vähän eksyttiin).  Hienoahan se on sitten hampaat kalisten ajella autolla lenkkiä penkinlämmittimet täysillä, jotta jossain vaiheessa tarkenee viimein lähteä ajamaan pyörällä.  Tuo uintikeikka oli muuten niin eeppinen, etten varmaan ihan hetkeen valita pitkistä tai raskaista uintitreeneistä

Jos olisin normaali lomalainen, en välttämättä kotimaata matkaillessani eksyisi niille kaikille pikkuteille, joita 180km pyörälenkin aikana ehtii nähdä. En ostaisi matkaevästä pienistä kyläkaupoista ja 70-luvulle unohtuneilta huoltamoilta tai huvittaisi itseäni vääntämällä paikan ja teiden nimiä kaksimieliseen muotoon (kaikenmoista pinestä ja pukaraa sitä Suomesta löytyykin).

Tonttu.
Tavallisen lomalaisen mielestä päivä, jolloin ohjelmassa on vain reilut 30km juoksua (ja ihan vähän pyöräilyä ja uintia), ei varmaankaan ole lyhyt treenipäivä. Mutta tavallisesta lomalaiselta jää kokematta se fiilis, kun juoksu on loppuun saakka lennokasta ja auringon paisteessa juostun lenkin jälkeen, olo on kaikessa hikisyydessään aivan huikean hieno. Tavallisen lomalaisen mielestä paras tapa nauttia auringosta on varmaankin Paapan Kapakan terassilla. Minähän en urheilijana tietenkään moisiin rientoihin sorru. Tosin nyt kyllä vähän valehtelen. Olen mä ehtinyt sinne terassillekin. Ja laiturille ottamaan aurinkoa. Ja SUPpailemaan. Ja ylipäätään vaan olemaan ja nauttimaan olosta.

Toinen tonttu.
Tänään torilla kuulin jonkun sanovan kaverilleen, että ”kelaa, sulla on vielä 2,5 viikkoa lomaa ja aikaa tehdä elämälläs ihan mitä vaan haluat”. Mun mielestä vähän surullinen lausunto, koska kyllä elämässä pitäis tehdä just niitä juttuja mitä haluaa niin arkena kuin lomallakin. Oli se sitten joutsenpainia kotirannassa, painia nakkijonossa terassikierroksen jälkeen, kotiseutumatkailua pyörän selässä tai vaikka puutarhatonttujen bongailua.
Huvinsa kullakin.


You Might Also Like

0 kommenttia